Lenkkeilyä

Aamulla ukkosti.Onneksi kukaan ei näyttänyt olevan edes ihmeissään. Sateen vuoksi jätin pennuille mahdollisuuden olla sisällä tai ulkona. Puolen päivän jälkeen tullessani kotosalle aurinko paisteli ja kaikki kahdeksan tulivat vastaan autolle.


Leikkasin tänään kynnet koko sakilta ja annoin vielä ensimmäiset satsit Axilur-matolääkettä. Axilurilla madottaessa kuuri on kolmen päivän mittainen. Halusin antaa tehokkaamman loishäädön ennen pentujen lähtöä uusiin koteihin ja siksi laajakirjoisempi Axilur Canexin asemesta. 10 viikon iässä annettava matokuuri  voi sitten taas olla aivan hyvin Canexia tai jotain muuta kerta-annoksella annettavaa matolääkettä, jos ei halua syöttää kolmen päivän kuuria.

Luppo sai kyllä Axilurin asemesta Nexgard-nimisen lääkkeen, jossa on punkki- ja matolääke samassa. En antanut sitä muille pennuille, koska osa uusista omistajista ei tarvitse punkkilääkkeitä. Nuo suun kautta annettavat punkkiestot ovat melkoisia myrkkypillereitä, mutta koska Luppo tulee käymään paikoissa, joissa on paljon punkkeja, laitettiin sille tuo annos.


Matolääkkeet olivat sen kokoisia tabletteja, että vähän jännitti, miten ne menevät alas. Nakkipalan sisään piilotettuna ei ollut mitään ongelmaa. Nostin pennun yksi kerrallaan sohvalla syömään nakkiaan, samalla näin, että tabletti menee varmasti alas. Kun viimeinen nakinsyöjä oli vuorossa, oli sohvalla myös Neppu ja sohvan reunalla viisi päätä kyttäämässä herkkujen perään. Tabletin syönti ei siis ollut kovin traumaattinen kokemus.

Pennut saivat myös keitettyjä kananmunia kuorineen. Äijä muisti heti, että nämä pallothat ovat syötäviä. Kyllä ne muutkin saivat leikkikalunsa syötyä. Tuisku keksi viedä omansa häkin ja terassin reunan väliin. Tähtivalokkia harmitti, kun se ei päässyt käsiksi Tuiskun herkkuun.

 

Käytiin illalla koko sakilla kiertämässä isojen koirien pissalenkki. Se on ehkä noin puolen kilometrin mittainen lenkki tuossa lähimetsässä. Ohjailin pentulaumaa sinne ajatuksena palata takaisin, jos vähänkin näyttää siltä, että kakarat väsyvät. Mitä vielä. Siellä ne menivät idoliansa ja emäänsä seuraten kuin vanhat tekijät.

Saana eellä ja pienet perässä

Menevät kuin porot jonossa

Tähtivalokki kertoo Saanalle, miten ihana se on

Ne näyttivät ihan laumalta savannieläimiä juomapaikalla, kun kokoontuivat rapakon ympärille juomaan. Vaikka jossain koiranhoito-ohjeissa sanotaan, että koiran ei saisi antaa juoda ojista tai rapakoista, niin ainakin itse viittaan kintaalla sellaisille ohjeille. Pentumisen jälkeen Nellaa ei saanut juomaan omasta kupista, mutta kun se pääsi omaan ojapaikkaansa juomaan, vesi kelpasi loistavasti.

Savannieläimet kokoontuvat illan hämärtyessä juomapaikalle

Emä ja Ailakki

Saana neuvoo kakaroita heinänsyöntiin

Emän veri vetäisi pitemmälle, pummitäti laskee lauman jäsenet

Vesiputrakot löytyvät helposti

Isännän koira, Luppo, löysi vanhan viinilaatikon. Tyhjästä laatikosta tuli oiva koirien lelu.

Tähtivalokki tutkii, mihin sisältö on hävinnyt

Parhaat lelut ovat usein jotain muita kuin "oikeita" koirien leluja

Ja se viinilaatikko oli tyhjä, vaikka kuvasta voisi muuta luulla

Ulkoilupäivä

Meillä on edelleen rauhallista. Hemmi viettää vielä muutamia päiviä sairaalassa, kun käden murskamurtuma ei ole kaikista helpoin hoidettava. Itsekin siis käyn Hämeenlinnassa päivittäin, joten nyt ei ole vapaa-ajan vietto-ongelmia. Tämäkin teksti on nyt vähän tajunnanvirtaa ilman että kuvat liittyvät tekstiin oikein millään lailla. Kuvituskuvina kuitenkin illan touhuja mettä- ja tielenkiltä sekä tietenkin hiekkakasalta.

Helikopterin ylilentoa kuunnellaan ihmeissään

Pentuaitaushan purettiin jo ennen juhannusta ja nyt lapset ovat saaneet ulkoilla ihan vapaasti. Öisin olen sulkenut ne sisälle, ettei vain kettu, ilves tai huuhkaja saa saalista, jos moisia lihansyöjiä eksyisi pihaan. Viime kesänä ilves käveli autotallin nurkalla, joten pieni huoleni ei ole ihan tuulesta temmattu. Uskon kyllä, että vanhemmat koirat ovat sellainen pelote ja puolustuslinnake, että niistä on ainakin vähän estettä ja vastusta tarvittaessa. Lenkilläkin Saana näytti huolehtivan pienistä, kuten pummitätin kuuluukin.

Siellä ne menee.
Emä ja pummitäti pitävät pienistä huolen, kun ihminen ei ehdi samaan vauhtiin.

 On se kyllä tosi kiva tulla kotiin, kun entisen kahden asemesta tulee jopa kahdeksan iloista hännänheiluttajaa vastaan. Ne kertovat ihan koko kehollaan, miten mukavaa on, kun ihminen tulee kotiin. Etenkin Puna-ailakki, joka ei pysy nahoissaan, kun se on vain niin iloinen pieni. Heti, kun puhuttelen sitä sanomalla ”pieni punainen”, on toinen heti katollaan. Ihana pentu. 

Punainen Ailakki. Ihanan iloinen tyyppi.

On muuten ollut aika vaikea opetella laskemaan vain kuuteen. Korpikihokin muutettua toiseen kinkeripiiriin muistaa aina siitä, kun hakee seitsemättä pentua. Eikä niitä ole enää kuin kuusi. Tai usein pentuja laskiessa pääsen ensin laskuissani viiteen, ja sitten huutelen Luppoa. Se tuleekin sitten usein jostain omilta hommiltaan.

Luppo. Tällä kertaa omat hommat ovat vähän yksityisempiä asioita.

Pienetkin ovat jo oppineet minigrip-pussin rapinan merkityksen. Se tarkoittaa herkkuja. Minulla on (lähes) aina frolickeja taskussa ja pussin rapina saa nykyään pennutkin innostumaan. Moni niistä yrittää etsiä taskusta herkkuja omatoimisestikin, mutta siihen en kuitenkaan kannusta. Saana on näyttänyt, miten tehokas tuollainen porokoira osaa olla taskuvarkaan ammatissa. Minulla onkin aika moni takki, joista taskuvaras on vienyt taskun. Mitäs jätän herkkuja Saanan etsittäväksi. Toinen on kovin tyytyväinen, että herkkujen etsintäleikissä on vähän haastetta. 

Äijä

Tuisku

 Tuisku

Paratiisiksikin tätä meidän pentuympäristöä on sanottu. Ehkä kuitenkin välillä koirat elävät rapatiisissa, ja sisälläkin on hiekkaa ihan omiksi tarpeiksi. No, toisaalta meillä on myös sanomalehdet mattoina, joten muutama hiekkamuru ei tunnu missään. 

Rapatiisi

Tänään, kun tulin sairaalavierailulta sisälle, ihmettelin, että mitä ihmeen mursketta on lattialla. Tarkempi tutkimus selvitti, että pennut osaavat luonnonlääkintää. Ehkä joku niistä on ollut ripulilla, kun sille on tuotu lääkkeeksi hiiltä. Pennut ovat tainneet käydä hakemassa hiiliä tulipaikalta, liekö johonkin roiskahtanut vähän pekonirasvaa tai jotain, kun hiilenpalanen on ollut niin kiinnostava. 

Muistutus itselle: Ei kannata yrittää lakaista lattiaa harjalla, kun kaikki kuusi pentua ovat sisällä.  

Lopuksi huono kuva hienosta Tähtivalokista: pieni nosti korvat pystyyn! Nyt se on ihan oikea pystykorvainen koira. 

Tähtivalokki ja pystyt korvat

Arkista touhuilua

Pennut ovat jo melkoisen leikkisiä. Olen yrittänyt muistaa leikittää niitä, että ne osaavat leikkiä myös ihmisen kanssa. Keskenään ne temuavat kyllä ihanan paljon. Eilenkin illalla iltavillin aikaan ei voinut kuvitella, miten noin pienistä eläimistä voi lähteä niin kova ääni. Tassut jytisivät lattiaan ja kuului kumeaa murinaa, joka olisi voinut olla peräisin leijonalaumasta. Ison koiran äänet pienissä yksilöissä. 

Tähtivalokki ja narupallo

 

Kaivelin eilen Nellan ja Saanan lelukorista myös vinkuleluja. Ne näyttivät kiinnostavan huomattavasti enemmän kuin vinkut ovat koskaan kiinnostaneet noita isoja koiria. Ensin tietenkin pelotti, että mikä tuo ääni on, mutta kun pääsivät itse vinguttamaan lelua, alkoi semmoinen piippaus, että oksat pois. Joku siinä äänessä vaan on niin hienoa. 

Vähitellen pitäisi alkaa totuttautua ajatukseen, että yhtä vaille kaikki lentävät viimeistään ensi viikolla pesästä. Voi talo tuntua hiljaiselta sen jälkeen. Ehkä sekä Saana että Nella huokaisevat helpotuksesta ja Luppoarnikki taas ihmettelee leikkikavereiden puutetta. Itse saatan tottua taas siihen, että kengistä on helppo löytää parit. Nyt näitä feikkicrocseja tulee yhdisteltyä suorastaan ennakkoluulottomasti, kun ei koskaan tiedä, missä oikeat parit ovat.

 

Tuisku ja eriparikengät

Laitan tähän loppuun kuvia alkuillan ulkoilusta. Ketään ei varmaan yllätä, että kun ensin käy kasteluttamassa pennut saviojassa ja sitten vie ne hiekkakasalle, niin pennuista tulee suorastaan hiekkahuurrettuja tyyppejä. Onneksi puhdas hiekka rapisee kuivuttaan pois. 

Valokin valkoiset tassut eivät näytä valkoisilta

Hiekkaa menee kaikkialle

Lemmikki

Lapinlemmikki ja Punaailakki

Luppo

Luppo

Saana kärryn alla "turvassa" pieniltä ystäviltään

Äijä

Ailakki, Luppo ja Lemmikki

Ammattikunta

Olipa outoa mennä töihin muutaman viikon loman jälkeen. Pennuille muutos ei näy kovin suuresti, kun käyn toimistopäivinä kuitenkin ruokatunnilla ruokkimassa koko lauman, ja teen etätöitä mahdollisuuksien mukaan.

Huomenna voi kyllä mennä vapaa-aika Hämeenlinnassa potilasta katsomassa, joten laitanpa tämän tekstin jo valmiiksi, niin ei ole paineita blogin suhteen ;)

Illalla käytiin kaupassa ihan koko lauman kanssa. Pennut olivat häkkieläimiä, jotta Tähtivalokki tottuu omaan häkkiinsä. Pojat ja Lemmikki olivat kevythäkissä, loput tytöt Heinin Valokille tuomassa metallihäkissä. Sitten Nellakin suostui tulemaan auton peräosaan. Jos pennut ovat siellä irtona, ne yrittävät niin kiivaasti tissille, että Nellalta menee hermot. 

Häkkieläimet autoilivat loistavasti. Ne joko viihtyvät paremmin häkkieläiminä tai sitten tottuvat autoiluun aina vain paremmin. Alun vinkuminen ei kestänyt enää Peiponpolkua pitemmälle. Kylällä pysähtely ei aiheuttanut mitään liikettä takana.

Illalla käytiin koko lauman voimin kakkalenkillä. Koetin ladata tähän videota lenkkeilystä, mutta jostain syystä ei nyt onnistu. Lie liian isoja tiedostoja. Niitä voi kyllä kurkkia linkistä: https://drive.google.com/open?id=0B9jnoLBOwiEnZ2FRZG43cHFGYWs
tai
https://drive.google.com/open?id=0B9jnoLBOwiEnREhKZ2ZEV2xsRTQ
Toivottavasti videot toimivat noista.

Mietin, että mitähän ammatteja nämä pennut edustaisivat, jos niiden pitäisi tehdä ihmisenä töitä. Tämä idea "mikä koirasi olisi ammatiltaan" on joskus ollut lapikas.net -keskustelupalstalla ja tuli mieleeni, kun katselin pentujen iltavillikohtausta. 

Mitä ammatteja ne sitten edustaisivat?

Ailakki on insinööri, joka suunnittelee kuluttajaystävällisiä pakkauksia. Tai sitten se on positiivisuuskouluttaja, joka näyttää omalla esimerkillään, kuinka elämästä voi nauttia oikealla asenteella. Vapaa-ajallaan se on kulinaristi, joka nauttii täysin rinnoin hyvästä ruuasta.

Tässä Ailakki tyhjentää koko tissirivistön nisä toisensa jälkeen

Lemmikki on tarjoilija Oktoberfesteillä. Niin isoa jälkiruokakulhoa se kantaa vaivatta suussaan nurkasta toiseen. 
Tai sitten se on missi, joksi olen sitä puhutellut ihan pienestä pitäen, kun se on niin nätti. Ja missithän menevät jääkiekkoilijan kanssa naimisiin.

Lemmikki on ihan väärinpäin

Tuisku on tykistöaliupseeri, joka räjäyttää muiden punkat, kun ne on niin huonosti tehtyjä. Tai ei kuitenkaan. Ei Tuisku ole missään nimessä mikään simputtaja. Se voisikin olla materiaalisuunnittelija, joka kehittää ja testaa materiaaleja, jotka kestävät isältä pojalle. Tai koeponnistaja. Tuiskulla on usein joku tekstiili pelmuutettavana.

Tuisku osaa myös rentoutua

Luppo on luontokirjailija. Se on kuin tyttöpuolinen Jukolan Lauri, joka "mäyränä nummia tonkii" ja ihmettelee maailmaa usein keskenään. Äitini ehdotti Lupolle myös turkiseläimen roolia. Ehkä ei kuitenkaan... Mutta se voisi olla hiusmalli.

Luppo ja Valokki. Huomaa Valokin pystyyn noussut korva!

Valokki on näyttelijä. Se on pieni koomikko ja pantomiimimestari, joka suurella ammattitaidolla ottaa yleisönsä ilta toisensa jälkeen. Itsensä ilmaisun lisäksi se on kouluttautunut vanhusten toimintaterapeutiksi. Se onkin kovin suosittu persoona, joka laittaa itsensä likoon, mitä ikinä tekeekin.


Äijä taas on niin äijä, että se on joko portsari tai nykyaikaisesti elämystentuottaja. Se tekee ensin opiskelujen ohessa viikonloppuisin portsarin hommia, kunnes kyllästyy järjestyksenpitoon ja perustaa maaseutumatkailuyrityksen. Äijä rakentaa pajan ja alkaa pitää seppäkursseja.

Pajavasara pysyisi hyvin näissä tassuissa

Kihokki taas olisi ambulassin ensivastehoitaja. Se ei kummastu mistään uudesta tilanteesta tai potilaasta, vaan tyynenä kuin viilipytty hoitaa tilanteen kuin tilanteen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

7 vk kuvat

Viime torstaina käytiin Palmulan Riikan kuvattavina, enkä ole muistanut laittaa linkkiä kuviin.

http://mintlines.kuvat.fi/kuvat/NellaJoikut+/
Kansiossa on ihan vauvakuvat ja niiden alla sitten seitsenviikkoiskuvat.

Laitetaan tähän vielä erikseen poseeraukset nimillä. Ja kiitos taas Riikalle kuvista!

Korpikihokki

Korpikihokki

Lapinlemmikki

Lapinlemmikki

Luppoarnikki

Puna-ailakki

Tähtivalokki

Voi noita Valokin ilmeitä!

Valokki on kyllä mahtava pieni pentu

Tuisku

Äijä