Koiranristiäiset

Kissanristiäiset on tunnettu tapahtuma, mutta koiranristiäisistä en ole kuullut. Sellaiset kuitenkin pidettiin tänään. Nykyaikaisesti toinen meistä henkilökuntaan kuuluvista oli etäyhteyden päässä matkalla Kuopioon, kun pentuja ristittiin.

Laitan tähän kerrankin hyvät kuvat pennuista, kun niitä kävi tänään kuvaamassa Mintline'sin kennelin Palmulan Riikka, jolle suuri kiitos ihanista kuvista!
 
Facebookissa kieli poskessa ehdottamani sieninimet (Karvakupponen, Tuhruvalhakka, Syrjäkynsikäs, Pistehimmihiippo, Röllirusokas,Tihkutympönen, Mönjävahakas) olivat ehkä kuitenkin vähän liian vaikeita koiranomistajan arkeen. Voin vain kuvitella, miten eläinlääkärille aikaa varatessa omistaja yrittää puhelimessa tavata Tuhruvalhakkaa.

Päädyimme sitten vähän yksinkertaisempiin nimiin. Minnan ja Päivin ehdottamat pohjoisiin paikannimiin tai Petronellaan viittavat nimet olivat tosi ihania, silti ajattelin, että kun emme asu pohjoisessa, niin ehkä kuitenkin on parempi käyttää jotain paikkaan sitomattomia nimiä.



Pojat ovat sen verran äijiä, että niille tuli nimet sienimaailmasta ja tytöt taas ovat jonkinlaisia kukkasia tai väännöksiä kukkien nimistä. Yhteistä tyttöjen nimille on -kki -pääte, joka on kaikuja muinaisnimistä, joita aluksi haaveilin käyttäväni. Mielikki ja muut vastaavat teemaan sopivat olivat vaan niin paljon käytettyjä lapinporokoiralla ja rinnakkaisroduissa, joten päädyimme käyttämään toisenlaisiin nimiin.

Ykköstyttö on nimeltään Puna-ailakki. Se on yleinen, kaunis niittykukka, joka muistuttaa minua lapsuuden kesistä mummolassa. Ehdottoman positiivinen nimi positiiviselle koiralle.

Puna-ailakki

Kakkospoika on ollut työnimeltään Pentti Perusporokoiranpoikanen, jolle mietin puolitosissani nimeä täplähimmihiippo. Sienimaailmasta nimi nytkin tuli, vaikka nuijakuukunen vaihtuikin välittömästi vähän neutraalimpaan kuukuseen. Pojasta tuli siten Äijäkuukunen. Kunhan poika tuosta vähän kasvaa ja miehistyy, se täyttää nimensä varmasti laidasta laitaan.

Äijäkuukunen

Kolmonen, uros, on  taas ollut tähän asti Erkki, Erkki Eläväinen. James Bondin tavoin se ei pelkää heittäytyä seikkailuun, vaan on aina valmiina. Tästäkin tuli veljensä tavoin kuukunen, mutta ei siitäkään nuija- vaan Ukonkuukunen. Symppis nimi symppiskoiralle.

Ukonkuukunen

Toki myös isäkoiran omistaja sai sanoa mielipiteensä omasta pennustaan, nelostytöstä, joka tähtirintaisena oli ilmiselvästi Tähtivalokki. Sellaistakaan kukkaa ei taida olla olemassa, mutta säännöllinen tähti pennun rinnassa yhdistettynä Joikun omistajan sukunimeen ja koristeltuna -kki -päätteellä rakensi koiralle osuvan nimen.

Valokki on myös yksi  pohjoisen upean marjan, hillan, nimistä, joten senkin puolesta nimi sopii erinomaisesti Tähtivalon perheen koiran (jälkeläisen) nimeksi.

Tähtivalokki

Viitonen on Luppoarnikki, nimi, joka on Hemmin käsialaa. Luppo on porolle tärkeää ravintoa ja porokoira on hyvä viettämään luppoaikaakin. Tämä sohvaeläjä tietääkin luppoajan ihanuuden. Arnikki kasvina on oikeasti koko nimeltään tunturiarnikki, uhanalainen, kaunis, keltakukkainen tunturikasvi, mutta halusimme yhdistää luppo-sanan johonkin nimeen, joten siitä kehittyi vitospennun yhdistelmä.

Luppoarnikki

Kuutonen on Korpikihokki. Kihokki tuli nimenä mieleen, koska tämä suurin tyttö lepuutti nukkuessaan päätään toisen selän päällä, joka (ainakin hereillä olevilla) koirilla on klassinen pomotusyritys. Pomo, kiho, kihokki... Lihansyöjäkasvin nimi toimii myös hyvin lapinporokoiran nimenä, näillä kun yleensä riittää ruokahalua etenkin lihapainotteiseen ravintoon.

Harmittavasti mikään olemassa olevista kihokkien nimistä ei oikein kuulostanut sopivalta koirannimeksi, etenkin kun tuo pentueen suurimpana syntynyt ei ole mikään pikkukihokki tai kääpiökihokki. Siksi pentueen isomus on nyt nimeltään Korpikihokki.

Korpikihokki

Seiska sai nimen Lapinlemmikki. Pelkkä Lemmikki olisi ollut ihan hauska koiran nimeksi, olisihan siten tytöstä olisi tullut oikea "Lemmikki-eläin", mutta Lemmikki oli jo käytössä suomenlapinkoiralla. Lapinlemmikki sopii porokoiralle mainiosti ja on vielä ihan oikea kasvinnimikin.

Lapinlemmikki

On se kyllä ihana, että Riikka tuli kuvaamaan pennut. Yksin niiden kuvaaminen on yhtä tikkutakukkoa.Hienot pannat olivat myös Riikan tuomisia. Pennut hyväksyivät pantansa heti, paitsi tietenkin Tähtivalokki, joka ei pantaa saanut. Se erottuu muutenkin muista.