Pennut piknikillä

Tänäänkin oli mahtava ulkoilukeli. Kaivoin kompostikehikot varastosta ja rakentelin niistä pienen ulkoiluaitauksen. Illalla pahimman auringonpaisteen hiivuttua kannoin vasta heränneet pennut aitaukseen - toki lakanan päälle, ettei hiekka ja neulaset vaan pistele pieniin tassuihin ;)

Suuressa maailmassa

Olihan siinä ihmettelemistä. Pennut vetivät ulkoilman tuoksuja neniinsä todella tiiviisti ja ihmettelivät valtavaa avaruutta ympärillään.

Onneksi emä tuli pelastamaan pienet pahalta maailmalta. Huh, mikä helpotus! Kuin magneetti Nella houkutteli jälkikasvunsa ympärilleen ja asettui lakanalle ruokkimaan pienet.

Poikaset pääsivät siis piknikille ensimmäistä kertaa elämässään. Emä ei oikein rauhoittunut, vaan piti vartioida valppaana ympäristöä.

Piknik-eväiden jälkeen oli aika opetella sisäsiisteyttä. Olikin tosi vakaa asento pissiä, kun sanomalehti ei luistanut tassujen alla.

Emä poistui tässä vaiheessa kaukopartiohommiin, kun Saana hälytti jostain uhkaavasta vaarasta metsän laidassa. Olisikohan kielo alkanut kukkia tai jotain muuta yhtä kamalaa.
Pienet jatkoivat tutustumista ulkoelämään. 

Jalat kantavat tukevalla pohjalla ihan eri tavalla kuin pentulaatikon karva-alustalla. Ulkoilusta tulee näille ehdottomasti päivittäinen rutiini aina kelien salliessa. Ja myös silloin kun "keli ei salli", kunhan nämä pikkutyypit eivät enää ole sokerista.

 

Kovin pitkiä matkoja pennut eivät ole aiemmin liikkuneet ja istuminen tuntui välillä varmimmalta asennolta.

Mutta kyllä askel alkaa olla aika ponteva ja isohko aitaus kuljettiin äkkiä reunasta reunaan.
Jaksoihan sitä, kun kaikki olivat ensin olleet hyvän tovin laturissa.

Tähtivalokki näyttää mallia, miten pieni pentu nauttii unilelun uniseurasta.