Enää kolme

Eilen illalla Tähtivalokin lähdettyä kohti uutta kotia Nella innostui pitkästä aikaa vielä imettämään lapsiaan. Ei se kyllä kuvassa kovin innostuneelta näytä, mutta pennut olivat sitäkin innostuneempia, kun saivat pitkästä aikaa istua maitobaarissa.

 Aamulla oli Lapinlemmikin ja Puna-ailakin vuoro muuttaa maailmalle. Ennen pennunhakijoiden tuloa kumpikin olivat sohvavuorossa vielä viimeisen kerran. Punainen Ailakki oli tapansa mukaan niin iloinen ja liikkuvainen, ettei siitä saanut tarkkaa kuvaa. Lemmikki-eläin taas osasi missin lailla poseeraamisen eri asennoissa.

"Ai, tänäänkö minä muutan? Ailakin kanssa? Okei."

Lemmikkiä kiinnostaa ikkunan takaa avautuva maailma

Lemmikki-eläin ottaa rennosti

 Oli mukava nähdä, miten lämpimästi pentuja odotettiin ja ne saavat varmasti oikein ihanan elämän naapuruksina ja veteraanikoirien seuraneiteinä. Ne selvästi ymmärsivät, kun kerroin niille aamulla muuton odottavan: Lemmikki seurasi Sannaa heti sisältä autolle ja Ailakkikin tuli kohta perässä. Pojat ja Luppo eivät yhtään kiinnostuneet lähdöstä - pojille ei ole vielä kerrottu niiden hakuajankohtaa.

Kaksin on turvallista

Taas kerran saatiin nauraa tätä meitin pottumaata. Etualan perunat on istutettu ehkä noin 16 kertaa. Pentujen lempihuvia on kaivaa perunoita maasta ja juosta naatit heiluen ympäriinstä. Voisi niillä tieten vaarallisemmatkin lelut olla... 

Tyttöjen lähdettyä pentulaumassa on enää Luppo ja pojat: Tuisku ja Äijä. Äijä tulikin kyselemään Hemmiltä, että "Mikä on tämä outo hiljaisuus?".

Ihana puolipystykorva-Äijä

Lupon diagonaaliasento:
oikea etutassu ja vasen takatassu venytetään vastakkaisiin suuntiin
ja vasen etutassu takatassun suuntaiseksi. Röllitanssin uniasento on valmis.

Kuva valehtelee - eivät nämä pennut nyt noin laihoja ole!

Siirsin nyt viimeiset kolme "erillisruokintaan" eli otin uudet pentukupit käyttöön. Muutaman kerran pennut vaihtoivat kupilta toiselle, ennen kuin ymmärsivät, että voi syödä niinkin, ettei toisen pää ole ihan oman pään vieressä.

Vielä huominen saadaan nauttia pentutrion seurasta, Tuiskun lähtövuoro on keskiviikkona. Onneksi Äijä jää vielä viikonloppuun saakka, niin ehditään tottua tähän rauhallisempaan elämään.
Hassua huudella pentuja, kun pieni punainen Ailakki ei tule pylly puolelta toiselle vispaten eikä Lemmikkin kaunis naama ihmettele muiden touhuja. kyllä siihenkin tietysti tottuu, ja on kuitenkin upeaa ja mahtavaa, että tytöt ovat nyt niille täydellisesti sopivissa kodeissa.