Lupon ja Lempin touhuiluja

Ohhoh. Olipa jäänyt blogipäivitys vaiheeseen. Nyt tuleekin sitten kaksi kerralla.

Viime tiistaina meille tuli muutama koira omistajineen riehumistreffeille. Lupon kanssa pentuosastoa edustivat naapurin paimensukuinen suomenlapinkoira Peppi, joka on kolme viikkoa Luppoa vanhempi, ja Essi, neljän kuukauden ikäinen nuori lapinporokoiraneitokainen. Pentujen lisäksi matkaan tulivat kohta kolmevuotias lapinporokoira Sylvi ja aavistuksen vanhempi mudityttö nimeltä Å. Mudi sopi hyvin näiden maatiaisten joukkoon sukulaiskansamme, unkarilaisten, koirien edustajana.

Å

Koirajoukko tottui äkkiä toisiinsa ja ne touhusivat keskenään emäntäjoukon kävellessä hiljakseen eteenpäin. Mahtavaa seurata, miten koirat leikkivät tutustuen toisiinsa. Å muistutteli pentuja siitä, että vanhempia ja arvokkaampia koiria pitää kunnioittaa, vaikka toisaalta Peppi kiinnostikin sitä kovasti. Sylvi ja Essi esittelivät nopeuttaan ja ketteryyttään, kun taas Luppo lyllersi minkä lyhyillä jaloillaan pääsi. Ei ole helppoa olla porukan pienin, mutta Lupon onneksi aika tekee koko ajan korjausliikettä pienuuden suhteen.

Sylvi

Omalla koiraporukalla liikkuessa olen huomannut, että Luppoa ei tarvitse enää odotella, vaan voin kävellä ihan normaalia tahtia. Luonnollisesti isojen koirien haistelupysähtelyt auttavat Luppoa pysymään mukana, mutta yhtä kaikki se pysyy nyt meidän mukana.

Essi ja Luppo

Metsässä Luppo löysi jonkin omasta mielestään mahtavan hajunkin. En tiedä, oliko se pyörinyt jossain sienessä vai jonkun eläimen paskassa, mutta pahalle se pieni haisi. Se pääsikin illalla harjoittelemaan ihan sampoopesua nakkipalojen kanssa.

Luppo, Essi ja Hemmi

Riehumisillan ja suihkun jälkeen Luppo nukkuikin ihan koko yön, tai ainakaan en itse herännyt sen yöllisiin touhuiluihin. Parina yönä se on herättänyt minut tökkäämällä kylmällä kuonollaan paljaaseen ihoon. Siinä unihiekat karisevat supervauhtia.
Korkeammassa sängyssä olisi kieltämättä hyvät puolensa, sellaisessa pentu ei yltäisi yllättämään nukkuvia ihmisiä.

Sovimme riehumisporukan kanssa uudet treffit viikon päähän. Riehumisen lisäksi ajatuksena on kokeilla vähän jälkijuttuja ja nenän käyttöä.

Luppo kokeilikin viime viikonloppuna henkilöetsintää: äitini meni piiloon muutaman metrin päähän kiven taakse ja pentu sai olla etsintäkoirana. Hienosti se löysi jäljen,vaikka sille ei edes ollut tiputeltu ruokaa. Voi sitä pienen koiran ylitsevuotavaa riemua, kun se ihan itse löysi metsään ”eksyneen” ihmisen! Herkutkaan eivät olleet niin hyvä palkkio kuin paijaava ihminen.

Viikonloppuna kokeiltiin myös NoseWorkia Nellan mielenvirkistykseksi. NoseWorkissa  koira opetetaan tiettyihin hajuihin, mitä se sitten etsii erilaisista paikoista (lisää lajista: http://www.noseworkfinland.com/nose-work-finland/lajiesittely/). Olen hankkinut itselleni ensimmäistä opetettavaa hajua, joka on eukalyptus. Tiputin haju-uutetta reikäkantiseen pilttipurkkiin laitettuun pumpulilappuun. Koira palkataan ensin siitä, että se nuuhkii hajupurkkia. Sen jälkeen lisätään ympäristöön toinen, hajustamaton purkki ja taas palkataan vain hajupurkin nuuhkimisesta. Omassa purkkitelineessä on paikat vain kolmelle purkille, mutta se on ihan hyvä määrä alkeisharjoitteluun.

Nose Work -purkkiteline

Hajupurkki kiinnosti Luppoakin kovasti ja kun sen nuuhkimisesta sai vielä herkkuja, niin kiinnostus vain lisääntyi. NoseWorkia pitää siis alkaa reenata Lupon kanssa.  

Tämän viikon lopulla olisi pentujen ensimmäisten rokotusten aika. Luppo kuitenkin odottaa rokotustaan viikonlopun yli elokuun ensimmäiseen päivään, jolloin meidän oma eläinlääkäri palaa kesälaitumilta sorvin ääreen.

Laitan tähän loppuun Lempin omistajan ottamia kivoja kuvia. Lempi opettelee kaupunkielämää ja viihtyy ulkoilemassa Mustikkamaalla. Se treenaa hienosti jälkeä, antaa omistajan hakea lelun merestä jos vesi on liian kylmää, ja näyttää omistajalleen, että pienikin pentu osaa kiivetä hienosti. Eikä se ole enää edes kovin pieni, vaan on ottanut kokoeroa Luppoon kiinni kovasti.