Tuiskutusta

Tuisku sitten vaihtoi tänään omaan kotiinsa. Sillä on varmasti mukava elämä edessä kaikenlaisten harrastusten parissa. Tuisku on ollut kyllä ihanan aktiivinen pentu ja monessa mukana. Lähtöviivoilla näytti vielä, miten juurimultiakin voi "tuiskuttaa". Mukavia tuiskutuksia uuteen kotiin!

Tuisku ja pystyt korvat

Tuiskua ei lähtö paljon jännitä

Sysmästä ja Helsingistä kuului mukavia. Pennut, Lapinlemmikki eli Mikki ja Puna-ailakki eli Aikku ovat päässeet suosiollisesti osaksi koiralaumaa ja viihtyvät hyvin. Samoin Supertähti-valokki eli Lempo/Lempi viihdyttää alamaisiaan ja ihailijoitaan Isolla Kirkolla, ja omistaja on ylpeä omastaan. Kyllä tuollaiset uutiset lämmittävät kasvattajan sydäntä.  

Luppo ja valjaat.
Eivät paljon näy karvapaljouden seasta.

Eilinen työreissu toi muuten lisää kehuja: kokenut paimensukuisten lapinkoirien kasvattaja kehui, miten ”Äijä oli niin karismaattinen tyyppi”. Totta kai on aivan ihana kuulla kehuja toisesta. Tuiskusta hän ei kertonut mielipidettään, koska se nukkui häkissä eikä siksi esittänyt omaa karismaattisuuttaan. Luppo taas herätti ihastusta karvaisuudellaan, se kuulemma muistuttaa ihan täysin paimensukuista lapinkoiraa karvan ja korvien suhteen. 

Äijä ja puolipystyt korvat

Tänään varasin Nellalle kohdunpoistoajan. Jälkeisen jääminen kohtuun voi vaikuttaa siihen, että sille iskee vielä tässä vaiheessa kohtutulehdus.  Siksi eläinlääkärin oli helppo ylipuhua minut kohdunpoistoon melkoisen nopealla aikataululla. 

Eläinlääkäri sanoikin, että kun hän on nähnyt, miten helposti ne kohdut ”lahoavat” koirilla, on parempi poistaa värkit kokonaan, jos niille ei ole käyttöä. Nellan pennuista tuli tosi kivoja lapsukaisia, mutta silti ei toista erää enää tule. Seitsemän pentua on riittävä panos rotuun Nellan osalta ja nyt se voi keskittyä uudelleen harrastuksiin. Pohditaan pentuja taas sitten, kun Luppo tulee siihen ikään. Jos siitä tulee riittävän hyvä pentuja ajatellen.

Illalla käytiin vielä Hemmin mummon luona. Luppo ja Äijä pääsivät mukaan ihmettelemään pyörätuolissa liikkuvaa yli yhdeksänkymppistä rouvaa.Vähän reilun vuoden ikäisen vauvan kanssa olisi ollut kiva touhuta, mutta minä ikävänä ihmisenä laitoin ne häkkiin - pennut nimittäin yrittivät koko ajan tavoitella herkkuja ruokapöydältä. Meillä kun on tuo korkea baaripöytä, niin tätä(kään) ongelmaa ei ole ollut kotona.

Saana vihjailee veteraanikoiran oikeasta paikasta autossa.
Äijä ihmettelee, että voisiko tuossakin matkustaa.

Luppo näyttää, miten helposti pentu voisi nykäistä liinasta
ja saada vähän - eikun paljon - lihapullia itselleen

Paaljon uusia, eri ikäisiä ihmisiä -
ja pennut laitetaan häkkiin omasta mielestään aivan liian pian

Huomenna mennään sitten kaikkien koirien kanssa tapaamaan isä-Joikua. Isipappa käy vähän räpsyttelemässä näkimiään silmälääkärille. Oli puhetta käydä vielä pienellä retkellä koko konkkaronkka, ellei sitten taivaalta tule ämmiä äkeet selässä. Luppo ja Äijä jatkavat pantoihin ja hihnoihin totuttelua. Se voi olla yllätys, kun ei enää pääsekään aina sinne minne haluaa. Koiran elämän karut puolet alkavat paljastua.