Isä-Joiku tohtorilla

Pentujen isä, Joiku, kävi tänään silmäpeilissä ja polvitarkastuksessa. Silmälääkäri löysi sen silmistä jotain pieniä muutoksia, joista hän totesi, että vaikka ne ovat pieniä, ei hän voi laittaa rastia laatikkoon "terve". Rasti tuli siis laatikkoon "katarakta, epäilyttävä": silmän takaosassa oli kärrynpyörämäisiä muutoksia. Toivotaan, että Joikun löydös oli vain joku "silmäripsi vinossa", ja että epäily jääkin pelkäksi epäilyksi.

Ok, jos joku löydös piti tulla, niin mieluiten juuri tämä. Jos epäily joskus muuttuu kaihiksi, kaihin kanssa koira pärjää hyvin arkielämässä eikä se ole mitenkään kipeä. Jos taas diagnoosina olisi ollut esimerkiksi verkkokalvon surkastuma, repisin täällä vähiäkin hiuksiani.

Neppu ja Joiku keväisissä tunnelmissa. Taustalla niiden tunnelmien yksi tulos.

Alkupaniikissa soittelin tutuille kasvattajille ja he tyynnyttelivät myrskyä vesilasissa. Kaihi voi tosiaan olla epätäydellinen ja myös ei-periytyvä. Periytyvätkin ovat peittyvästi periytyviä, joten tämän epäilyn vaikutus pentujen tulevaisuuteen on käytännössä hyvin pieni, onhan emä tutkittu terveeksi.

Meidän Lupon ja muiden pentujen käyttö jalostukseen ei mitenkään esty tämän diagnoosin takia, tosin silmäpeilaus on luonnollisesti edellytys niiden käyttämiselle (peilaus olisi toki tehty myös ilman tätä epäilytulostakin).
Onpa tiedossani uroksia, joilla on kaihidiagnoosi, ja jotka eivät ole periyttäneet kaihia yhdellekään jälkeläiselleen.


Joikun polvet todettiin terveiksi, niihin ei tullut mitään edes epäilytasoista lausuntoa. Summa summarum: Mitä Saanan elämästä tiedän, sen (vanhuuuden myötä tullut) kaihi ei huononna elämänlaatua millään tavalla, kun taas kipeä kyynärä vaatii toisinaan särkylääkkeitä. Jäniksen perässä pääsee ei-niin-kirkkailla näkimillä ilman ongelmia, kun taas kipeä nivel haittaa kaikkea elämää.

Lisää tietoa silmäsairauksista esimerkiksi osoitteessa http://www.kennelliitto.fi/yleisimmat-perinnolliset-silmasairaudet

Perhepotretti: etualalla Nella, takana Joiku, vasemmalla Luppo ja oikealla Äijä

Peilauksen jälkeen mentiin koiraperheen kanssa makkaranpaistoon. Pitkän rikittämisen jälkeen saatiin sihisevän märät puut syttymään vesisateessa (no, myönnetään että oltiin toki keittokatoksessa...) ja lämmintä makkaraa ja kahvia. Isäkoira ja äitikoira muistelivat menneitä ja lapset tutustuivat isäänsä. Pummitäti puolestaan koetti vohkia kaikkien makkarat.

Heinäkuiseen keliin olisi vähän kaivannut pipoa, mutta koirille keli näytti sopivan kuin kirsu kuonoon. Niin aikuiset kuin pennutkin leikkivät keskenään ja vauhtia riitti.

Koiria kuin Vilkkilässä kissoja

Isä ja lapset

Isä ja poika

Makkara auttaa keskittymään

... mitähän noiden päässä liikkuu? Ilmeikkäitä tyyppejä

Kotona Äijä tutki, että kaikki tarvittava tuli mukaan retkeltä.
Lisäksi se näytti, millaisilla puilla tulet olisi saanut tehtyä vähän helpommin

Väsynyt, mutta onnellinen Äijä retken jälkeen