sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Hei, hei, Tähtivalokki!

Ihmispuolen kuulumisista alkuun sen verran, että ihmislauma on taas kasassa. Hemmi pääsi eilen sairaalasta kotiin hienon pinkin kipsinsä kanssa.

Sairaalassa olivat kysyneet, että onko kotona auttajia. Hän oli todennut, että on siellä reilut puolenkymmentä koiranpentua auttamassa milloin missäkin. Ja on se niin totta. Auttavaiset työkoirat ovat auliisti mukana, jos vaikka pitää saada sukat jalkaan, pussilakana täkin päälle, pyyhkäistyä lattiaa tai pyykit narulle. Hienoa, kun lapset ovat aktiivisia.

Eilen pennut saivat kolmannen annoksen Axiluria. Aika monet kasvattajat suosivat aavistuksen pitkiä matolääkekuureja. Kun paketin pohjalle jäi sopivasti viisi tablettia, jatkoin matokuuria tänään vielä yhden ylimääräisen päivän.

Tänäänkin päivä on täyttynyt ihan vain oleilulla ja lenkkeilyllä. Tokihan pennut lähinnä edelleen syövät, liikkuvat ja sen jälkeen nukkuvat. Mitä hassuimmissa asennoissa.

Tuisku


Nakit tyynynä - Äijä



Aamupäivällä meillä kävi kolme reipasta nuorta miestä, jotka peuhasivat pentujen kanssa aivan ihanasti. Selvästi pennut ovat tottuneet nuoriin ihmisiin ja eri tyyppeihin, joita täällä käy niitä palluttelemassa. Tavoite saavutettu.

Ailakki käsiteltävänä.
Pojat ilmoittivat, että he ovat täällä koko päivän ja tulevat huomenna uudelleen.


Puna-ailakki pääsi maistelemaan johtoa, jonka unohdin sivellä etikalla. Oma moka. Äijä taas löysi irtonaisen lattialistan kappaleen ja oli sitä mieltä, että tämä listaa voisi muotoilla vähän uudelleen. Ilmiselvästi sekin on menossa oikeaan paikkaan, kun alkaa koiraksi puujalostusyrittäjäperheeseen.

Laturin johto on aivan ihanan sopiva pennun suuhun.
Ei ne silti saa niitä leluikseen.


Saana opetti taas pennuille heinänsyömistä. Lähiopiskelijat erehtyivät vaan pyrkimään samalle tuppaalle, jolloin ne oppivat taas kerran, että veteraaneja tulee kunnioittaa. Kertamurahdus riittää kertomaan oikean paikan.


Illalla Tähtivalokki pakkasi reppunsa ja nousi Heinin autoon. Hyvää kotimatkaa, valonkantaja. Ikävähän sinua tulee. Pienin pentu on aina ollut erityinen muiden joukossa, sisältä tulta ja kultaa. Heinin kanssa se pääsee kuitenkin harrastamaan ja elämään hyvää koiran elämää.

Tähtivalokki iltapäiväunilla Hemmin kanssa
Pieni pystykorva

Huomenna on sitten Ailakin ja Lemmikin vuoro muuttaa oikeisiin koteihinsa. "Pieni iloinen, pieni punainen Ailakki, lapsi mutkalla ja makkaralla" ja "Lemmikki-eläin, maailman kaunein pentu, oikea missi". Niilläkin on ihan oman näköisensä kodit ja mahtava elämä edessä. 

Ailakki ja Lemmikki viihtyvät paljon yhdessä.
Mahtava tilanne, että ne pääsevät "naapureiksi"


Päivityksen loppuun kuvia mettälenkiltä, kun pentuja oli vielä kuusi. Taas viidakko tarjosi pennuille mielenkiintoista nähtävää ja savannieläimet löysivät juomapaikan. Maailmassa on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä.

3 kommenttia:

  1. Hyvää elämää Tähtivalokille ja muille <3!

    VastaaPoista
  2. On se kummallista, miten olo voikin olla samalla kertaa haikea ja onnellinen. Tyttökolmikko, Valokki, Ailakki ja Lemmikki, ovat niin loistavia tyyppejä, että niiden lähtö on hyvin haikeaa. Silti ne pääsevät niille täydellisiin koteihin ja siten kasvattajan suurin toive on toteutunut.

    VastaaPoista
  3. Miten MINULLAKIN voi olla haikea olo, se vasta outoa on!

    VastaaPoista