Luppo ja pojat

Käytiin vähän ajelemassa tänäänkin. Tuloksena kolme oksentanutta pentua. Ehkä se oli reaktio siihen, että otin ne mukaan, kun käväisin töissä. Vähemmästäkin alkaa etoa. Eikä huonoa oloa estänyt edes se, että puolenkymmentä ihmistä ehti ihastella pentuja.

Vasemmalla takana Saana, edessä Äijä; oikealla Nella ja häkissä Tuisku ja Luppo

Muuten autoilu meni ihan hyvin, jälkipyykkiä lukuunottamatta. Professorikin ihaili, miten hienon värinen ja järeä Äijä on. Kaksi muuta veti täysillä unta kuulaan kevythäkissä, joten ne jäivät ihailematta. Pakko muuten kehua meidän kaikkien rotuvalintaa: biometrisen genetiikan tiimissä, jossa itsekin olen, on kaksi tutkimusprofessoria. Kummallakin heistä on lapinporokoira. Jotain tässä rodussa siis on :)

Aamulla käytiin puolen kilometrin pissalenkki ja illalla matka piteni jo kilometriin. Näistä saa kohta kaverin jo ihan kunnon lenkeillekin. Keskivauhti ei toki vielä päätä huimaa, mutta sekin kehittyy huimasti koko ajan.

Illalla pakkailin jo Tuiskun laukkua. Kovasti se jo odottaa, että pääsee uuteen kotiin. Ihana, että poika on saanut olla emänsä kanssa lähes yhdeksän viikkoa, sen valmiudet sopeutua uuteen kotiin ovat paljon paremmat kuin heti seitsenviikkoisena luovutetulla. Rotu- ja yksilökohtaista toki, mutta mielestäni Tuisku on juuri nyt parhaassa iässä muuttamaan, etenkin kun se menee ainoaksi koiraksi. Eli koko perheen silmäteräksi.

Tuisku ihmettelee, että joko minä söin koko kananmunan

Heini laittoi viestiä, että Tähtivalokki on koko Sörnäisten hurmuri. Pentu tervehtii ihailijoitaan suukoilla ja voin vain kuvitella, että ihailijoita riittää jononaan. Myös Puna-ailakki ja Lapinlemmikki ovat kotiutuneet, vaikka matkalla olikin vähän huonovointisia pentuja. Iän myötä pahoinvointi kyllä tasoittuu, vaikka se ei vielä tässä vaiheessa paljon lohduta. 

Luppo sai tänään päälleen huomiovaljaat ja uuden pannan. Pojat kiusoittelivat sitä sen uusista vaatteista, kuten tuon ikäisillä tahtoo olla tapana. Lopputuloksena oli, että Luppo sisäänajoi liivin niin, että se piti huuhdella vesiastiassa. Nyt se on jo vähän enemmän kenttäuskottava.
(Ostin kokeeksi HauHau Champion -merkkiset liivit Prismasta, hintaa vajaa kymppi. Niissä ei ole kovin paljoa säätövaraa ja mahan alta menevä tarra aukesi vauhdissa. Sen vuoksi en suosittele muille, parempiakin on.)

 

 

Äijä etualalla sahanpurukasassa. Pummitäti kurkkii oikeassa laidassa.

Lupon pestyt huomioliivit