Neppu toipilaana ja pentujen kuulumisia

Onpa aika rientänyt ja blogi ollut päivittämättä aivan liian kauan.

Nella kävi tosiaan kohdunpoistossa viime tiistaina. Sillä olikin ollut vähän tulehdusmuutoksia kohdussa, joten kohdunpoisto näin nopealla aikataululla pentujen jälkeen oli tällä kertaa todella hyvä ratkaisu. Kohtutulehdus on tauti, jonka kanssa ei ole leikkimistä. Onkin helpotus, että enää Nellan kanssa ei tarvitse miettiä märkäkohdun riskiä. Saanalla oli nuorena märkäkohtu, ja se kokemus opetti kunnioittamaan vakavaa tautia.

Leikkaushaavan suojaaminen on aika mielenkiintoista. Kaksi ensimmäistä päivää siinä oli suojaava side, eikä Nella onneksi pyrkinyt nuolemaan haavaa. Kaiken varalta sillä on kuitenkin ollut ensin kaikenlaisia T-paitavirityksiä ja uusimpana kokeiluna ns. pehmytkauluri. Se ei vie koiralta näkyvyyttä perinteisen ns. lampunvarjostinkaulurin tavoin. Silti kauluriin tottumiseen meni aikaa.

Nyt meidän jengistä on kaksi viidesosaa toipilaana, joten tämä on oikea sairastupa. No, aika parantaa, ja hyvät kipulääkkeet auttavat kestämään ajan kulumisen hitautta siinä prosessissa.

Käytiin viime torstaina Lupon kanssa Jokioisten Elokierto-teemapuistossa tutustumassa koiratapahtumaan. Siellä oli teemailta, jossa koirien nenänkäyttö oli pääosassa. Tuollaisessa tapahtumassa pentua on hyvä sosiaalistaa niin ihmisiin kuin toisiin koiriinkin.

Harmittavasti unohdin kameran kotiin, kun käytiin tapahtumassa.

Luppo oli erittäin kiinnostunut lammaspaimennuksesta. Se istui sylissä (että näki paremmin) ja tuijotti herkeämättä, miten bordercollie avusti lampaiden kuljettamisessa aitaukseen. Pieni kirsu pyöri, kun uudet hajut täyttivät pienen koiran päätä. Paimennus on tosiaan se juttu, mitä pitää vielä päästä kokeilemaan.

Reilussa tunnissa tavattiin noin 48 eri ihmistä, jotka kaikki halusivat silittää pientä pentua. ”Onko se lapinkoira?” ”Ei, kun lapinporokoira, vaikka onkin näin pörröinen.” Hyvää treeniä tuollainen reilun sadan ihmisen joukko, jossa kaikki olivat ystävällisiä pienelle koiralle.

Hevoset vähän pelottivat pientä, mutta onneksi ne pysyivät tarmokkaan haukun ansiosta (?) kaukana vahtikoirasta.

Tavattiin myös elokuun alussa alkavan koirakoulun opettaja, jolle kävin esittelemässä Lupon. Nella kävi hänen vetämällään pentukurssilla ja sai sieltä hyviä eväitä koiran elämään. Nyt mennään sitten kouluun jo toisessa polvessa.

Luppo aamukasteen kastelemana

Eläinkaupassakin on käyty ostamassa panta ja autohäkki. Luppo alkaa olla jo tottunut shoppailija. Hankittiin vaaleanpunainen panta, niin meidän rajoittuneiden ihmisten on helpompi hahmottaa pentu tyttökoiraksi. Se sopii myös hyvin Hemmin kipsin väriin.

 
Pentujen kuulumisiakin on tullut kivasti. Se lämmittää suuresti kasvattajan mieltä, kun huomaa, miten pennut ovat löytäneet niin itsensä näköiset kodit.

Tähtivalokki on kunnostautunut kahlekuninkaana ja ihmisiä hurmaavana otuksena.

Äijä on kotiutunut pihavahdiksi ja miesten töihin. Alla omistajan ottama kuva siitä, kun naapurin Hippu kävi Äijän kanssa leikkimässä. 



Tuiskun ja Kihokin kuulumisia saa onneksi seurata Facebookissa, jossa onkin mukavasti päivityksiä pentujen elämästä.

Kihokki, tai siis Ritu, on myös kasvanut kovasti. Sen koirakaverina on chihuahua, joka oli samankokoinen silloin kun pentu muutti omaan kotiinsa. Nyt chihauhau on jo 10 cm matalampi kuin Ritu. Sekin on ollut mustikassa ja mukana perheen touhuissa.
Tuisku opettelee aktiivisesti uusia asioita ja nauttii perhe-elämästä. Enpä ihmettelisi, vaikka joskus ilmestyisi valokuvakirja nimeltä "Tuiskutuksia - kertomuksia pohjoisen pojan elämästä".
 
Myös (Lu)Mikki ja Aikku (Ailakki) nauttivat elämästä, käyvät mustikassa ja polskimassa Päijänteessä. Vanha harrastus, perunannosto, on myös mukana omassa kodissa. Laitan tähän loppuun omistajan ottamia kuvia tytöistä.

Aikku söpöstelee

Mikillä näkyy olevan tutut lelut

Mikki ei pelkää mutakylpyjä

Bestikset

Kesällä on kiva viilentyä vedessä

Minkä nuorena oppii, sen aina osaa.