Tuiskun kuulumisia

Äijä lähti tänään kotiin. Hakijoiden tullessa pihaan poika selvästi tiesi, että nämä on ne mukavat ihmiset, joista on puhuttu - ja käveli autolle vastaan. Luppo taas jäi taka-alalle. Ei siis ollut mitään epäilyjä, etteikö Äijällä ollut oma koti mielessä.

Laitan Äijä- ja Luppo -kuvia myöhempään päivitykseen, koska tänään sain tosi hienon sähköpostin Tuiskun perheeltä. He lupasivat, että tekstin ja kuvat saa julkaista blogissa, joten erittäin mielelläni laitan tämän jakoon. Alla siis "vieraskynän" tekstiä Tuiskun kuulumisista.

"Tuisku on osoittautunut juuri sellaiseksi rohkeaksi ja reippaaksi koirapojaksi, jota Kirsiltä toivoimmekin kun kuulimme pentueen syntymisestä. Haimme aktiivista harrastuskoiraa moneen puuhaan ja Tuiskulla näyttää tähän olevan hienot eväät matkassaan.

Matka uuteen kotiin oli varmasti Tuiskun tähän astisen elämän pisin autoilu ja puolentoista tunnin matkasta puolet meni kivasti nukkuessa. Sitten puolivälin jälkeen matka alkoikin jo kyllästyttämään ja vinkunan päälle tuli oksennus, pissa ja kakka, joiden kaikkien välissä pysähdeltiin häkkiä siivoamaan muutamaan minuutin välein. Loppumatka sitten mentiin taas jo yhtä kyytiä ja ehkäpä vointikin oli jo parempi.

Tuisku on nyt ollut meillä torstaista asti ja ensimmäiset yöt se on nukkunut kylpyhuoneessa siten, että lapset ovat nukkuneet kädenmitan päässä patjalla. Yöt ovat menneet rauhallisesti ja eipä päivämakoilluillakaan yksin olo pihalla tai tyhjässä takkahuoneessa ole levottomuutta aiheuttanut. Joitakin huolestumisen hetkiä Tuiskulla on ollut erilaisista uusista äänistä ja voimakkaimmin se on reagoinut metsälenkillä kuuluneeseen naapuruston koirien haukuntaan. Se tuntui kovin pelottavalta ja niinpä sitten nyt aloitimme haukkujen kuuntelun siedättämisen sisälläkin Youtubesta löytyvillä haukkuvideoilla. Muitakin meluääniä löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta, joten hyvää harjoitusta saa kotonakin maailman melskeisiin.

Tuisku on selvästi hyvin itsenäinen ja leikeissäänkin riehakas tuiskuttaja, joten jo nyt koulutuksen alkutaipaleella otamme leikkeihin paljon luoksetuloa, ihmisten seuraamista ja nenätyöskentelyä sekä leikin jälkeistä rauhoittumista. Kostutetut nappulat on jo pariin kertaan kaivettu nurmikon seasta ja olemme leikkineet namu-kupin-alla -leikkiä, jossa nurin käännettyjen kuppien alla on herkkupala. Hienosti Tuisku niitä lähtikin työntelemään ja ihmettelyn jälkeen, vielä aika satunnaisesti tosin, siinä sivussa kuppi on kaatunut ja namu päässyt parempiin suihin.

Seuraavien päivien aikana on Tuiskulla edessään sitten taasen autoilua, vähän lähijunailuun totuttelua, ensimmäisiin paikallisiin koirakavereihin tutustumista ja maailman laajentamista. Tähän asti Tuisku on talossamme asustanut vain toisessa kerroksessa ja oman pihan lisäksi olemme tutustuneet lähimetsään, jossa onkin hienoja kallioita kiipeiltäväksi ja kanervikkoa pöllytettäväksi.Ensipäivät olemme takapihalta metsään lähtiessä käyttäneet valjaita ja pitkää liinaa, joka mahdollistaa vapaan juoksun, mutta tarvittaessa estää kallion jyrkänteelle tai naapurin tontille menon. Nyt kun molemmin puolinen varmuus on jo lisääntynyt ja vahvistamme vielä ihmisen seuraamista, niin voinemme lähteä metsään ilman varpuihin takertelevaa liinaakin.

Terveisin Tuiskun perhe Kirkkonummelta."