Tänään on Äijän viimeinen ilta täällä, huomenna se lähtee kohti kotia. Viimeinen lähtijä ulos pesästä. Kerroin sille lähtemisestä ja se suhtautui kuin miehet kuunnaan: selevä juttu, kohti uusia haasteita.
Äijä osaa hienosti jo pyytää ulos, kovin monta kertaa sen ei tarvinnut vinkua ovella, kun ihmiset oppivat, mitä Äijä tahtoo. Sen itsetunto on noussut jo niin hyväksi, että se alkoi lenkillä jo mahtailla Saanalle. Kovin pitkään sen ei kuitenkaan tarvinnut leijua, kunnes joutui palaamaan maan pinnalle.
Tänään motomies kävi tuomassa koneensa lähistölle ensi viikon hakkuita varten. Senhän tiesi, ketä kone kiinnostaa, kun nimi on enne. Äijä ihaili konetta kaukaa katsellen kokonaiskuvaa.
|
Äijä nuuhkii moton jälkiä, yrittää varmaan kuvitella, mikä otus tuollaiset jäljet on jättänyt |
|
Lupolla sama tehtävä kuin Äijällä yllä |
|
Äijä, Luppo ja Saana ihmettelevät motoa |
|
Äijä varmaan pohtii, mistä tuon saisi käyntiin |
|
Luppo edellä, Äijä viimeisenä, Saana poistuu kuvasta |
Luppo on ilmoitettu nyt pentukurssille, joka alkaa elokuun ensimmäinen
päivä. Odotan sitä jo innolla. Toisaalta olisi ollut kiva aloittaa se jo
aikaisemmin, koska pienelle voi olla melkoinen järkytys, kun
viimeinenkin leikkikaveri lähtee pois. Onneksi tuo emä jää leikittämään
pentuaan. Ja pentu emälle helpotukseksi, ettei kaikki lähteneetkään
pois.
|
Penturuuan menekki on kutistunut murto-osaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti