Neppennut: Eläinlääkärillä

Niin sitä köröteltiin tänään vastaanotolle pentutarkastukseen ja sirutukseen. Kaikki pennut saivat terveen paperit ja sirut niskoihinsa. Olivat aivan ihanan reippaita kakaroita, eivät ujostelleet yhtään uutta tilaa ja tilannetta, vaan asettuivat taloksi.

Lapinlemmikki on aina valmis poseeraamaan

Teevee, Luppo ja Kihokki ihmettelevät satulatuolia

Tuisku tekee lähempää tuttavuutta lääkärin jalan kanssa.
Tai voi se kostaa yksityisten paikkojen kopeloinninkin?

Eivät nämä kovin pelokkailta näytä

Sirutuksen jälkeen viimeistelin pentueilmoituksen ja laitoin sen Kennelliittoon. Jo reilun tunnin kuluttua ilmoituksen lähettämisestä sieltä soitettiin - todella nopeaa toimintaa! He pyysivät muuttamaan Puna-ailakin nimen, koska ilman kennelnimeä rekisteröitäessä nimissä ei saa olla väliviivoja. Luutaakka sentään, nyt siitä penturievusta sitten tuli kielikorvaani raastava Punaailakki. Nimissä näköjään saa ja joutuu unohtamaan oikeinkirjoitussäännöt.

Mutta eihän nimi pentua pahenna jos ei pentu nimeä. Puna-ailakki on kyllä aivan ihanan iloinen pieni pentu. Kun pentuja puhuttelee, on tämä pieni punainen ailakki usein se, joka tulee mutkitellen luokse. Mutkitellen, koska pieni tyttö on niin iloinen, että häntä heiluttaa koiraa.

Nyt pennuissa on selvästi jo nähtävissä myös iloisuus ihmistä kohtaan. Puna-ailakin lisäksi muillakin pennuilla näkyy mahtava hännän heilutus, joskaan vielä ei näy nellamaista joustolannetta: Nellalla ei välillä tiedä, tuleeko ensin pää vai peppu, kun mamma oikein innostuu. Lisäksi se nostaa toista suupieltä irvistykseen, naksuttelee hampaitaan ja aivastelee. Tapansa se on silläkin ilon osoittamiseen.

Alla olevassa kuvassa Nellalla ei ole ilo ylimmillään - kyllä nuo isot pennut alkavat olla liian suuria imetettäväksi.

Pitää seistä varpaillaan, että pennut mahtuvat alle

Toinen uudehko juttu pentujen taidoissa on nenän käyttäminen. Nuuhkiminen on jo ihan selvä tapa tutustua maailmaan ja löytää kivoja asioita. Kuten esimerkiksi talvella metsän kätköön jääneitä luita. Kuusi pentua ryhmittyi yhden vanhan luun ympärille, kuin se olisi ollut paraskin aarre.

Luurinki

Pienimmällä oli samaan aikaan ihan omat hommat.

Luppo ja Tuisku kävivät tänään jo tosi pitkällä retkellä. Nella ja Saana houkuttelivat ne ainakin 60 metrin päähän pihasta! Hui!

Pennut kauimpana ikinä

Nella leikittää jälkikasvua

Jaa niin, tosiaan, maksoin tänään rekisteröintimaksun ja pentujen paperit lähtevät toivottavasti jo huomenna postiin. Siten ne olisivat valmiina, kun pentuja tullaan hakemaan, eikä niitä tarvitse lähetellä jälkitoimituksena.

Tämän päivän uutisiin kuuluu myös, että Kihokista ei tullutkaan poromiehen koiraa, mutta sille on tiedossa hyvä koti vähän lähempänä.

Tänään opin, että pyykkien kuivatus ei onnistu enää entisellä tavalla. Roikkuvat vaatteet karusellissa ovat aivan liian hyvä lelu lapsille.

Pyykinpesun lisäksi koiranpoikaset ovat myös loistavia osallistumaan puutarhan hoitoon. Ne viihtyvät kukkapenkissä, joka tosin on nykyään enää pelkkä penkki, kun kukkaset muuttivat muualle. Hiekkakasakin on puutarhureille tärkeä paikka. Lisäksi pentujen mielestä on tosi kiva etsiä perunoita, joita minä niille piilotan.
Näiden pikkutyyppien touhuja on niin kiva seurata, että pihan laittaminen saa odottaa. Nyt on tärkeintä kasvattaa pentuja.