Kylästelyjä

Tänään piti taas soitella eläinlääkärille. Nemavet ei näköjään sopinutkaan pennuille, koska muutama meni ripulille. Eläinlääkäri sanoi jo kahden päivän kuurin Nemavet/Axiluria riittävän (ohjeen mukaan kolmen päivän kuuri), joten madotus tuli nyt vähän lyhyempänä versiona. Onneksi ripuli näyttää parantuvan yhtä nopeasti kuin tulikin.

Äijäkuukunen ja komeat korvat

Aamusta rommautti vettä kohtalaisen komeasti. Saana meni aamuyöstä ulos ja kuuden aikaan oli aika märkä koira odottamassa rappusilla. Puolilta päivin pentuaitaus oli kuitenkin jo niin kuiva, ettei sateen jälkiä erottanut kuin märästä karva-alustasta.

Terhi ja Akseli kävivätkin iltapäivällä pentuaitauksessa antamassa pienille taas uusia kokemuksia. Malinoisiin tottuneille pienet prokoirat voivat olla aika kesyjä tapauksia. Oli Terhillä alle puolivuotias Viljamikin mukana, mutta olisi kai ihmisrääkkäystä laittaa vauva nenänsyöjäpentujen keskelle.

Lea ei sen sijaan välittänyt, vaikka nenä, korvat ja silmätkin olivat täynnä pentuja. Väitti sitä pentuterapiaksi ;) Onhan se kieltämättä ihanaa, kun syli on täynnä pieniä pehmytkarvaisia poikasia, joista jokainen haluaa olla lähellä. Tuntee itsensä rakastetuksi. 

Sylillinen pentuja

Läjäelämän  lisäksi pentuja on alettu totuttamaan myös yksittäiselämään, ettei ero laumasta tule sitten aikanaan liian suurena muutoksena. Kuvassa Luppoarnikki näyttää mallia, miten koira voi rentoutua ihmisseurassa sohvalla.

Luppoarnikki sohvailee

Luppoarnikin rentoa elämää