Neppennut: Ensimmäinen ulos pesästä

Kihokki läksi tänään uuteen kotiinsa. Onpa haikea olo. Kihokki on niin ihanan rohkea ja tyyni pentu, kauniskin vielä. Totta kai olen hyvin iloinen, että se näytti saavan sille ihan oikeanlaisen kodin. Kihokin, tai Ritun, tuleva koirakaverikin kävi tutustumassa pentuihin. Ihan pentujen värinen ja kokoinen chihuahua olisi mennyt kahdeksantena pentuna aivan täysin. En tiedä, olisiko Nella leikittänyt sitäkin yhtenä pentunaan - isot koirat olivat sisällä sen aikaa, kun chi-hau-hau -koira tutustui pentuihin. Olipa mukava rotunsa edustaja.

Ei taida edes kolme yhtä vastaan olla tasaväkistä sukanvetoa

Ennen Ritun omistajien tuloa kirjoittelin jotain aamulla riippumatossa. Korpikihokki tuli yksin riippumaton viereen. Loikoiltiin sitten vähän aikaa yhdessä keskustellen siitä, että joko se on valmis jättämään pesän.
Hieno pentu ei pelännut liikettäkään ollenkaan. Sillä on varmasti tosi hyvät eväät harrastuskoiraksi. Ja kyllä, se kertoi olevansa jo valmis kokeilemaan omia siipiään. Ja olikin kiva kuulla, että matka oli mennyt ihan hyvin ja koira alkoi kotiutua hyvää vauhtia.

Alkukesästä jännitin, lähtevätkö talitintit pesästään ennen pentuja. Linnut olivat nopeampia. Olin menossa ottamaan valokuvaa tyhjästä pesästä, mutta näin sitten talitintin lentävän taas pesäaukosta sisään. Antaa siis lintujen olla siellä rauhassa kameran häiritsemättä.

Toivottavasti pyydystävät paljon kärpäsiä ja paarmoja. Niitäkin tuntuu tänä kesänä riittävän normaalia enemmän.

Annoin pennuille kokeeksi keitettyjä kananmunia kuorineen. Ne ovat meillä aikuisten koirien herkkua. Munankuoret ovat jauheena ihan hyvä kalkin lähde, mutta koiran itse rikkomana ja syömänä jäävät toki vähempiarvoiseksi, kun ovat niin suurina palasina.

Pennut olivatkin ihan luontaisia pesärosvoja, kun tuntuivat tietävän heti, mitä munille pitää tehdä.