Paska herätys

Tähän saakka olen ruokkinut pennut vielä todella myöhään illalla, joskus kymmenen - yhdentoista aikoihin. Aamuisin oli sitten melkoinen paskasouvi odottamassa alakerrassa. Eilen pentujen päiväruoka meni niiden nukkumarytmin takia niin myöhälle, että annoin viimeisen ruuan iltayhdeksän aikoihin ulkona. Silloin ne myös kakkasivat hienosti ulos.

Aamuyön paskasouvi olikin sitten siirtynyt alakerrasta yläkertaan. Saana on syönyt aika lailla herkkuja (kuten rasvaisia luita) viikonloppuna ja Nellan huonosyömäisyyden takia saanut varastettua siltäkin evästä koko viikon ajan. Ahneella on tunnetusti paskainen loppu: heräsin aamuyöstä siihen, kun muoriparka ruuttasi vesiripulit puulattialle.

On aika mielenkiintoista yrittää saada ripulia siivottua lattialankkujen raoista, jonne ei mahdu sitten niin millään siivousvälineellä. Mutta se on vain koiranomistajan arkea, ja eniten säälitti muori, jolla on varmasti ollut vaikea pidätellä.

Onneksi ostin alkuviikosta Canicuria pentujen mahdollisen ripulin varalta, niin sai antaa muorillekin vähän kovetetta. Eläinlääkäri pelotteli, että se on niin tehokas lääke, että vetää helposti koiran ummelle.

Taiteellisia kuvatehosteita - ja ihan tarkoituksetta!

Nella on tosiaan ollut viime päivät huonosyömäinen. Eläinlääkäri ei löytänyt syytä siihen, ehkä poistettu hammas kipuilee vielä, koska kipulääke paransi ruokahalua huomattavasti. Pitää viedä se huomenna uudelleen lääkäriin, jos ruokahalu ei kipulääkekuurista tai Antepsinista huolimatta palaa ennalleen. Antepsin-kokeilu siltä varalta, jos ruokahaluttomuus johtuukin närästyksestä, joka on koirilla aika yleinen vaiva.

Maisema on muuttunut sateiseksi ja sen huomaa ilmeistä

Aamulla alkoikin sade. Lämmin kesäsade ei haitannut pentuja ollenkaan, kun ne vetivät aamurallia pitkin pihaa. Eipä sitä huomannut muusta, kuin vähän enemmän tarttui turkkiin tavaraa, kun ne painivat hiekassa ja mettäroskassa. Virtaakin tuntui olevan enemmän kuin eilen, kun on sopivan viileä ilma riehumiseen.

Tänään pennut eivät käyneetkään pentuaitauksessa. Irtona on niin paljon enemmän maailmaa tutustuttavana ja koettavana. Nyt ne jo seuraavat "pentupentupentu" -kutsua niin hyvin, että saavat olla irti. Ei niiden reviiri vielä ulotu edes kymmentä metriä talosta mettän puolelle, joten irtoulkoilutus on sen puolesta turvallista.

Autoilu ei enää stressaa näitä kokeneita matkailijoita

Ajattelin tänään käydä totuttamassa pentuja kaupungin ääneen. Autolla pöristeltiin kymmenen kilometriä suuntaansa Forssaan kaupunkiäänien toivossa. Sateinen kesätorstai ei kuitenkaan ollut kaupungissa kovin äänekäs, joten käytiin siis muuten vain ajelemassa. Toki totutusta "kaupunkiajon" kiihdyttelyihin (khihi, ikään kuin tuolla kiisseli-Perslingolla pääsisi kovin kiihdyttelemään!) ja jarrutteluihin saatiin, ja kyytiläiset nukkuivat koko reissun ajan. Paitsi Nella, joka istui etupenkillä kuin ruustinna.

Korpikihokki

Tuisku tyypillisessä nukkuma-asennossa

Illalla Äijäkuukusen perhe kävi katsomassa poikaa, joka muuttaa heinäkuussa Vierumäelle maalle. Ihanankuuloinen koti sillekin on tulossa! Nella esitteli, miten isoja pentuja vielä imetetään. Ja näytti myös monta kertaa, miten niitä ei imetetä niin usein kuin pennut haluaisivat.

Laatikko käy kohta pieneksi. Eikä sillä enää muutenkaan ole juuri mitään virkaa.

Nyt vahvasti näyttää siltä, että enää Puna-ailakki on vailla vakituista asuntoa. Se on tosi kiva pentu, joka on varmasti helppo kouluttaa valtavan ahneutensa ansiosta. Alla olevassa kuvassa se on kyllä ihan päättömän näköinen, mutta ruuan hajulla pää varmasti nousee pikavauhtia esiin.
// Päivitys tilanteeseen: Puna-ailakki muuttaa Lapinlemmikin kanssa samoille seuduille mahtavaan paikkaan!

Puna-ailakki ihan päättömänä