lauantai 11. kesäkuuta 2016

Saana valiobileet

Tänään käytiin Saanan kanssa Pöytyällä (tai Kyrössä) näytelmöimässä Tinttaraisporukan kanssa. Saanan kymmenes näyttely kaksitoistavuotiaana toi sille Suomen muotovalion tittelin. Aika huikea olo.

Muorikoiran valiopose, kuvan otti Riikka Palmula

Saanan kasvattajan, Tinttaraisen kennelistä lähtöisin olevia koiria oli kasvattajaluokan verran ja ryhmähän valittiin näyttelyn parhaaksi.

Kasvattajaluokkaa varten olimme pukeutuneet mustiin, koiria myöten, sillä Tinttaraistiimistä yksi on poissa: Saanan veljen omistaja, kolmikymppinen perheen äiti, menehtyi aggressiiviseen syöpään vain reilut puoli vuotta taudin toteamisesta ja hänet siunattiin tänään. Haikea olo huikean menestyksen keskellä.

Näyttelystä tultua Saana sai hevosen lapaluun palkinnoksi. Näytti maistuvan!


Myös Nella ja jälkikasvu pääsivät valiobileisiin. Emä ensin koemaistoi hevosen luun, sitten pennut pääsivät lastenkutsuille.

Toki kuvakulma valehtelee, mutta on se silti aika iso luu.


Ensimmäiset seisovassa pöydässä

Ei uskoisi, että nämä verenhimoiset raadonsyöjät
ovat ensimmäistä kertaa luun kimpussa
 Illan grillihetkessäkin pennut olivat innolla mukana. Tähtivalokki ja Puna-Ailakki tutkivat puutilannetta innokkaasti.


Tähtivalokki oli myös paistovahtina eikä sitä yhtään pelottanut itseänsä monta kertaa isompi tuli, jollaisen pentu näki ensimmäistä kertaa. Totta kai sillä oli luonnollinen kunnioitus polttavaa lämpöä kohtaan, mutta mielenkiinto oli kova.


Korpikihokilla kiinnosti enemmän (Saanan makuu)monttu grillin takana. Se näyttää olevan aivan lähtökuopissa starttaamassa kohti suurta maailmaa.


Kyllä suuri maailma kiinnosti muitakin. Miten lie tuli mieleen seitsemän veljestä ison kiven päällä, kun tätä porukkaa katseli.



Tosin nämä muistuttavat ehkä enemmän sitä sonnilaumaa, joka katseli kivelle päin. Yllä oleva kuva esimerkkinä siitä vauhdista, jota on aivan mahdotonta kuvata kännykän kameralla.

Toisaalta, osaa tämä porukka myös istua ihan hiljaa ja poseerata "kopin" edessä. Pojat ja Puna-ailakki näyttävät, miten vahtikoira vartioi.


Hevonen (se luu) näköjään toi pennuille hevosvoimia ja aivan uuden kierroksen iltavilliin. Sitähän pitää ottaa sulamaan lisää!



2 kommenttia:

  1. Paljon onnea Saanalle! <3 Näyttää Tähtivalokki perineen muotovaliolta paistovahdin ominaisuudet, vaikkei varsinaista koirasukua olekaan... ;)

    VastaaPoista
  2. Saana röyhtäisee ja kiittää :)
    Nostin lasten luun rappusille (terassiaidan ulkopuolelle) siksi aikaa että saan pennut sisälle tupaan. Ei siinä mennyt minuuttiakaan, mutta kun olin nostamassa luuta takaisin terassille, ei sitä ollut missään. Muorikoira oli ollut varjoaan nopeampi ja vienyt herkut parempiin suihin :)
    Paistovahtius voi periytyä niissä hyppivissä geeneissä? ;)

    VastaaPoista