Kaikilla pennuilla kodit

Nyt on tosiaan kaikilla pennuilla mukavat kodit tiedossa. Puna-ailakkikin sai kodin Lapinlemmikin emännän vanhempien luota, joten pennut saavat toisistaan leikkiseuraa. Mahtava tilanne kummallekin pennulle! On ollut niin onnellinen olo koko päivän, kun sisarukset pääsevät niin hyviin koteihin ja vielä naapureiksi.

Korpikihokki taas on varattu alustavasti poromiehelle Kuukkaan paliskuntaan Ranuan seudulle.

Päivä on taas touhuiltu ulkona pienestä vesisateesta huolimatta.
Aamupäivän ulkoilussa Tuisku säikäytti, kun se alkoi ontua vähän toista etustaan. Se varasi painoa kyllä jalalle hyvin, joten mitään todella vakavaa ei jalassan äyttänyt olevan, mutta poika liikkui hieman varoen jalkaansa. Päiväunien jälkeen ontumisesta ei onneksi ollut enää tietoakaan, vaan tuiskumainen vauhti oli entisellään ja liikekin taas oma sulava itsensä. Vauhti voi saada aikaan pieniä vahinkoja.

Taljaan meinaa vähän tuiskuttaa - toivottavasti talja on sääilmiön kestävä

Minusta on silti parempi antaa pentujen leikkiä vapaasti ja ulkoilla (lähes) missä haluavat. Terävimmät pellinpalat ovat toki piilossa, samoin pentujen ulottuvilla ei pitäisi olla mitään haitallisia aineita. Silti pentujen ympäristö ei ole mikään liian siloiteltu. Pennut ovat kuitenkin työkoirarotua eikä pumpulissa pitäminen ole hyväksi kehittymiselle.

Alla Lapinlemmikki esittelee, miten pahvilaatikkokin viihdyttää pientä koiraa, eikä kuormalavalla istuminen haittaa yhtään - aiheuttaa vaan vähän hassun asennon pienelle missille.

Lapinlemmikki ja köyhät lelut

Vieressä olevassa kuvassa on pentujen kolme oleskelupaikkaa pentuaitauksen lisäksi.
1. Sisällä ollaan enimmäkseen vain yöt tai pentuvierailut huonon kelin aikana.

2. Autoa kutsutaan nimellä koirankoppi, kun se on hankittu nimenomaan pentulauman kuskaamista varten - ja toki myös siksi, että tulevaisuudessa pitää saada kolme koiraa mahtumaan samaan kyytiin.

3. Pressutalli on pentujen mielestä tosi kiva paikka. Helteellä siellä on viileä pohja ja sateella saa suojan kastumiselta. Yhtään ei haittaa, että tallissa on rakennuspuita, kuormalavoja ja karkeata mursketta pohjalla. Ei ihminen tiedä, mistä koira tykkää.

Nepsteri näyttää autokoiran mallia

Tämän päivän autoilut olivat tankkimaidon hakua Mustialasta ja Tammelan kesätorilla käynti. Matkaan lähtiessä jonkun piti vielä vanhasta muistista pienellä äänellä ihmetellä liikkumista, mutta nopeasti kyytiläiset laittoivat pitkäkseen ja nukkuivat autuaasti koko matkan. Hyviä autokoiria niistä tulee.



Lähiympäristöön tutustuminen onkin alkanut toden teolla. Nyt jo metsän reunat kiinnostavat kovasti. Emän sekä sisarusten turvallisessa seurassa on mukava tutkiskella paikkoja. Painiminen on parasta lihasjumppaa ja tasapaino onkin kehittynyt huimasti.

Liikkumisen kehittymisestä huolimatta pentujen laukka ei kuitenkaan ole vielä kovin nopeaa, vaan liike suuntautuu enemmän ylös kuin eteen. Siitä sekin varmasti petraantuu piankin ja uskon, että tulee päivä, jolloin toivon ettei pennut olisi aivan niin vauhdikkaita ;)

Pienten vauhti-iloittelu kestää aina oman aikansa, mutta sitten kun se loppuu, niin se loppuu kuin veitsellä leikaten. Makuupaikka löytyy siitä, mihin pieni keho kolahtaa. Vaikka sitten ruokakuppiin.

Tuisku tuiversi kupista Lapinlemmikin pään pois.
Aloin ottaa kuvaa, kun kummankin pää oli kupissa. En ehtinyt. Taaskaan.

Suloinen sekameteli

Pentujen ruokahuolto alkaa olla jo lähes täysin kiinteään ruokaan perustuvaa. Tarjottimellinen kerrallaan katoaa odottaviin suihin. Jos käy niin kummallisesti, että tarjottimelle jää jotain, pummitäti-Saana puhdistaa jämät. Ja niin, näyttää siltä, että Antepsin - tai aika - on parantanut Nellan ruokahalua merkittävästi. Mikä ikinä aiheuttikaan parantumisen, on pääasia, että koira syö!

Kyllä maitobaarikin on välillä auki, vaikka istumapaikoillakin alkaa olla jo ahdasta

Raejuustolla ja jauhelihalla koristeltu nappula-annos

 

Pummitäti Oy hoitaa jätehuollon pentujen keittiössä.