Leikkikenttä

Meillä alkaa olla jo melkoista vilinää ja vauhtia. Pennut ovat ottaneet omakseen uusia alueita, kuten hiekkakasan ja sitä ympäröivän mettänlaidan. Siinä niillä on turvallista touhuta.

Meillä käyneet taapero- ja leikki-ikäiset lapsivieraat ovat viihtyneet hyvin hiekkakasalla mönkimässä ja laskemassa mäkeä. Nautinto on näköjään ihan sama myös taaperokoirilla. Hiekkakasaharjoittelu kehittänee hyvin lihaksia.

Keitin tänään tuliaskuhan roippeista pennuille kalamaistiaiset. Selvittelin päästä ja ruodoista pienet ruodottomat palaset kuppiin. Sen jälkeen keitin kalaliemessä vielä riisiä, että sekin ruoka tulee tutuksi. Usein maha- ja allergiavaivoissa riisi on perusruoka, josta lähdetään liikkeelle. Siksi on hyvä, että pennut oppivat tykkäämään myös siitä.

Tarjosin ensin jokaiselle pennulle yksitellen kädestä vähän kalaa sellaisenaan. Ilmeet kertoivat: "Miksi meille ei ole tarjottu tätä herkkua aikaisemmin?!". Nellakin tykkää kalasta, joten mieltynys on periytynyt.

Tähtivalokki oli ensimmäisenä hereillä ja sai myös siten ensimmäisenä testata uutta ruokaa. Se sai ensin palasen kädestä ja sitten lautasen puhdistettavaksi. Muiden noustua TeeVee oli mukana tarkkailemassa testattavien reaktioita. Ja lähellä, jos vaikka olisi saanut nuoltua suupielistä vielä vähän kalamurusia.

Ensin sitä palasta piti vähän makustella

Tähtivalokki ja kalalautanen

Annoin pennuille myös matolääkkeen. Aikaisempi suunnitelmani madottaa Axilurilla / Nemavetillä 3,5, ja 8 viikon iässä muuttui, kun pennut eivät kestäneet Nemavettiä. Canexin madotusohjelma on vähän tiheämpi, joten matokuuri tuli nyt kuuden viikon iässä ja sitten vielä yksi juuri ennen luovutusta.

Jossain välissä oltiin myös sisällä päivälevolla. Voi olla, että pennun omistaja päättää olla päästämättä pentua sohvalle. Kasvattajan luona sohva on kuitenkin luvallinen paikka. Pentu oppii kyllä hyvin kotona oman paikkansa, vaikka täällä kainalopaikka on yksi opettelukohteista. Tuisku esittää, miten  sohvalla ollaan.

Alussa oli vähän epäluuloa, korkea paikka taisi vähän oudottaa

Pienikin pentu alkaa tuntua painavalta, kun se rentoutuu täysin

Ruokahommat hoidetaan pitkälti ulkona. Alla mallia siitä, miten kalariisi-nappula -sekoitus uppoaa loistavasti. Tähtivalokki ei alkuun ollut kiinnostunut tarjoilusta, koska se auttoi hieman aikaisemmin emoaan tyhjentämään kuppinsa.
Pummitäti kyttää taustalla jämiä.

Illalla käytiin Pummitätin kanssa lääkärillä, kun Saanan jo parantumaan päin ollut ripuli muuttui vetiseksi, koira kompastui jääden kyljelleen ja sen ikenet olivat liian vaaleat. Soitin päivystävälle ja käytiin Somerolla tutkittavana. Nesteytyksen jälkeen koira oli jo huomattavasti parempi.

On sillä noita ripuleita ollut aikaisemminkin, ja nytkin ajattelin ripulilääkkeen (Canikur)  ja Nutrisal-liuoksen riittävän hoidoksi. Eläinlääkärikin sanoi, että todella harvoin noista ripuleista mitään vakavampaa tulee. Nyt käynti oli kuitenkin tarpeen.

Tämän bloginpidon aikana olen kyllä käynyt eläinlääkärillä useammin kuin koskaan aikaisemmin vastaavan aikajakson aikana. Lapinporokoira on rotuna terve, eikä yleensä juuri sairasta. On jotenkin koomista, että viimeisen kuuden viikon aikana olen tukenut suomalaista työtä erikoisen paljon. Tämä ei ole millään tapaa normaalia, että koiria pitää vuoron perään käyttää hoidettavana.

Tätä ennen Nella on tainnut käydä eläinlääkärillä tasan tarkkaan rokotuksilla ja terveystarkastuksissa. Jotenkin odotan, että seuraavat käynnit sillä olisivat vasta rokotuksien uusimiset.

On kuitenkin aivan mahtavaa, että eläinlääkärin apu on aina vain yhden puhelinsoiton päässä. Eikä puhelinneuvonnasta veloiteta mitään. Loistavaa palvelua, jolla saa mielensä rauhoittumaan hyvin nopeasti.

Iltatouhujen jälkeen pirtti hiljeni nopeasti ja nukkuvien koirien tuhina on nyt alakerran ainoa ääni. Laitan tähän loppuun muutamat kuvat nukkumisasennoista.

Äijäkuukunen katollaan

Lapinlemmikki

Luppoarnikki majavanhäntä-asennossa