Juhannusta

Juhannus alkoi täällä ihan normaaleissa merkeissä. Pennut nauttivat ulkoilusta eikä pieni sateenropsahtelu haitannut millään tavalla.

Kattotikkaiden asennuksessa akkuporakoneen kova ääni pelotti pieniä hieman, joten kovien äänien sieto otetaan tehoreeniin.

Tikkaat tuottivatkin ihmisten juhannukseen murhetta, kun asennuksessa käytettyjen alumiinitikkaiden alustan pettäessä Hemmi putosi noin kolme metriä betonilaatalle ja katkaisi kätensä. Paha vamma, mutta ainekset olivat paljon pahempaankin lopputulokseen.

Loppujuhannus menee siis hyvin rauhallisesti. Koirillekin riittää varmaan grillistä poronfilettä, kun en yksin jaksa syödä kaikkea.

Käytiin pentujen kanssa taas pienellä metsäretkellä, jossa ne seikkailivat valtavassa viidakossa (korkeaa heinää metsässä). Äänien perusteella siellä kuului olevan todella verenhimoisia petoja!

Viidakon hurjat pedot - eihän niistä saanut edes tarkkaa kuvaa

Äijä herrasmiehenä tarjosi apua vastan tekemisessä. Otin siitä kuvaa, kun sen toinen korva oli noussut ihan pystyyn. Ei se enää kuvassa pysynyt niin hienosti pystykorvana, mutta ei siis mene kauan, kun se unohtaa luppakorva-ajat kokonaan.

Äijä haaveilee jiuhannussaunasta vastan kanssa

Tielläkin käveltiin hienosti porukassa ja löydettiin matkalta Nella jyrsijänpyyntihommista.

Tiellä törmättiin tuttuihin

Seittemän pientä elefanttia marssi näin...

Isojen koirien syömähommat kiinnostavat pentuja kovasti. Aikuiset syövätkin vähän erikoisissa paikoissa ettei pennut pääse samalle kupille. Nella toki laskee omalle kupilleen, mutta Saanalta pennut saavat hauen lähdöt. Ei nuo pienet vielä ymmärrä varoa toisen kupille menemistä. 

Muorikoirilla on erityisoikeuksia
myös ruokailupaikan suhteen

 

Yksi Nellan syöntipaikoista

Äiti laittoi juhannustoivotuksissaan komean orvokin kuvan. Ei voinut muuta, kuin vastata hänelle kuvalla siitä, miltä meidän pihaorvokki näyttää seitsemän kääpiön käsittelyn jäljiltä. Kukkakuvan myötä Hyvää Juhannusta kaikille!

Orvokki hunnilauman käsittelyn jälkeen