Ensimmäinen viikko kohta takana

Pennut ovat kohta viikon ikäisiä. Ensimmäisen viikon aikana ne eivät vielä näe eivätkä kuule, mutta vinkuvat ja pienet, ruttuiset kuonot sisältävät myös vähän haukkumisen esiasteita.


Pennuissa alkaa huomata myös selkeitä eroja. Yksi nartuista ei millään halua olla vaakalla, vaan taistelee kuin saaliin kanssa painiva krokotiili heiluttaen ihan koko kroppaansa päästäkseen pois. Kai se vaan ei halua olla mukana painonvartijoissa. Sille pitäisi varmaan kertoa, ettei tarkoituksena ole laihduttaa.

Taas pullottelija kuvassa. 

Ensimmäisenä syntynyt narttu taas oli aivan heti synnyttyään tissillä.  Hyvä että pääsi kalvoista ulos, kun jo haki nisän suuhunsa. Se onkin kaikkein innokkain pullottelija. Heti, kun sen ottaa käteen, pieni alkaa kuivaharjoitella imemistä. Oikea Pavlovin koiran miniatyyri. Se onkin tänään illalla kaksinkertaistanut syntymäpainonsa.

Toinen uroksista taas erottuu joukosta sillä, että se syö usein selällään. Aikaisemman päivityksen kuvassa näkee, miten poika vain köllii mahallaan mustien selkien joukossa. Sama asento pätee myös nukkumisessa. Jostain syystä pojat viihtyvät katollaan, mikä sitten tehneekin eron. 

Säännölliset punnitukset kuitenkin jatkuvat edelleen. Niistä on todella mielenkiintoista seurata pentujen yksilöllisiä kasvuja. Kohta voisi tieten piirtää jokaiselle oman kasvukäyrän.

Emäkin jaksaa jo paremmin ja se helpottaa tutitusrumbaa. Tänään pääsin jo töihinkin, vaikka tietenkin kävin punnitsemassa pennut ruokatunnilla lyhyen työpäivän puolivälissä. Onneksi kohta on taas viikonloppu!