Paranevaa ruokahalua ja maidontuotantoa

Nella on aika kipuherkkä koira. Ei siis ihme, että kohtuun jäänyt jälkeismassa aiheutti vahvoja oireita. Huono ruokahalu on niistä yksi, ja kovin harmittava tässä vaiheessa, kun nartun pitäisi syödä noin kolminkertainen annos normaaliin truokamäärään verrattuna. Huono ruokahalu -termi on vielä melkoista vähättelyä, koska ruokahalua ei ollut pahimmillaan ollenkaan.

Mitä siinä sitten voi tehdä? Kokeilla kaikki mahdolliset herkut, mitä roskaruokaa ne sitten sattuvatkaan olemaan. Koiraan pitää saada ruokaa vaikka väkisin jos siitä syystä, että antibiootti imeytyy kunnolla vain ruuan kanssa.

Lapinporokoirilla syöminen (tai ruohalun puute) ei ole yleensä mikään ongelma ja siksi asia tuntuu sitä kummallisemmalta. Nimenomaan syömättömyys oli yksi hälyttävimistä oireista niin lauantaiselle kuin sunnuntaisellekin eläinlääkärikäynnille.

Kun mitä moninaisimmat herkut oli kokeiltu, turhaan, sulatin ternimaitoa pakkasesta ja tein uunijuuston. Kuorin siitä lusikalla rasvaisimman ja rikkaimman kerroksen päältä ja syötin palasia koiralle käsin. Ja mikä ilo, kun koira alkoi syömään! Juuston perään meni vielä purkillinen erityistä toipilasruokaa, ja maailma näytti heti paljon valoisammalta.

Uunijuusto, koiran osuus kuorittu pois. 

  
Huono ruokahalu ja kipeys vaikuttavat myös maidontuottoon. Vaikka emäkoira jo syökin omasta kupista jonkin verran, ei sen nisät ole vieläkään niin täynnä kuin niiden pitäisi olla, joten pentujen riittävä ravinnonsaanti pitää edelleen varmistaa vastikkeella. Sitä kuitenkin menee jo vähemmän kuin aikaisemmin. 

Pieni ruttukuono tositoimissa.

Pentujen maidonvastike näytti jostain syystä maistuvan myös emäkoiralle. Se saa kaikki pentujen jämät, viemäriinhän ne muuten menisivät. Se on varmaan ihan hyvää ruokaa myös emälle.