Kohta kilon mötikkä

Suurin pentu ylittää kohta maagisen kilon rajan. Tuttipullon pois jättäminen ei juuri näy kasvukäyrissä, nyt kun emä on palautunut lähes entiselleen. Silti syynään kasvua hyvin tarkkaan ja teen siitä myös kuvia, joissa pienikin hidastuminen paljastuu.

Parilla pennulla kakka on vähän löysällä, joten siksikin painojen seuraaminen muutaman kerran vuorokaudessa tuo kasvattajalle mielenrauhaa. Ja on varmaan vähän ammattitautikin. Minkä sitä tutkija luonnolleen voi.

Alla viimeisimmän kolmen vuorokauden yksilölliset kasvut. Pienimmäinen tulee sitkeästi perässä ja kieltämättä saa joskus ihmisapua parhaiden nisäpaikkojen valloittamiseen. Sama kohtelu toki tulee myös niille, joilla kasvu ei ole sillä hetkellä pennulle toivotulla tasolla. Mahdollisen hidastuvan kasvun erottaa parhaiten kuvasta.

Alla olevassa kuvassa kolmanneksi ylimmän käyrän kasvaja saa myös etuajo-oikeuden seuraavalla valvotulla ruokintakerralla. En silti ole vieressä kyttäämässä jokaista imetyskertaa, pitää se Nellallakin olla välillä ihan omaa rauhaa pentujensa kanssa.

Yhä useammalla pennulla silmät alkavat avautua. Ensin raolleen ja sitten aina vain suuremmiksi. Ensin niiden näkökyky on kuulemma huono, mutta paranee ajan kanssa.
Oma näkökykyni on taas heikentynyt, aikuisnäkö (optikko kehotti käyttämään tätä termiä ikänäon asemesta) on näköjään tullut jäädäkseen. Pienenpieniä kynsiä leikatessa piti ottaa silmälasit pois, kun muuten ei nähnyt mitä teki.

Ikä näkyy ja etenkin tuntuu myös polvissa, jotka eivät tykänneet jatkuvaa rappusissa ramppaamista. Pennut yläkerrassa ja mammakoira menossa ulos-sisään-ulos-sisään alakerrassa oli sellainen yhdistelmä, että pennut muuttivat äsken takaisin saunan lauteiden alle.

Mammakoira osaa kyllä itsekin avata oven ulospäin, joten käytännössä joudun vain laittamaan aina oven kiinni Nellan mentyä itse ulos. Onneksi kohta on taas niin lämmin, että ovi saa jäädä kokonaan auki ja koira saa mennä ja tulla ihan miten haluaa.