Juoksujalkaa!

Pienet mökinvaltaajat ovat tänäänkin kehittyneet liikkumisessa harppauksin. Vielä eilen ne ottivat vain muutamia juoksuaskelia, mutta tänään laatikon ulkopuolella löytyi aivan uusi vaihde.

Tasapaino ei ole vielä kehittynyt vauhdin mukaiseksi, mutta eiköhän sekin tule perässä. Kuvia tästä hienosta liikkumisesta on vaan aika vaikea saada.

Ukonkuukusesta sentään sain "pysäytyskuvan",
kun poika alkoi testata uusia hampaitaan

Kiinteä ruoka on myös saanut pentujen kasvut aivan uusiin sfääreihin. Jytkyin pentu, Korpikihokki, painoi tänään illalla jo yli kaksi kiloa, ja Tähtivalokkikin kellotti vaa'alla lähes puolitoista kiloa.

Tähtivalokki ja iso kuppi

Tänäänkin käytiin ulkona piknikillä, muutamaan kertaan. Ulkoilu on äärimmäisen hyvä pentujen tottumisen kannalta, mutta myös helpottaa siivoamista sisällä. Seitsemän kakkakikkaretta on paljon kivempi huitoa pois hietikolta kuin siivota matolta tai sanomalehdeltä.

Ruokakupin alla hiekka-alusta vaan ei oikein toimi. Pennut räpeltävät käpälillään ruokaa ja vaihtavat paikkaa. Märissä käpälissä kulkeutuisi hiekkaa ruokaan, joten siksi perheruokailussa on käytössä pöytäliina. 

Nellakin on toistaiseksi saanut olla pentujen eväillä.
Pian se saa kyllä jonotusnumeron ja pääsee kupille vasta, kun pienet ovat syöneet.

Saana-muorilla on virallisen valvojan ja kalorilaskurin rooli.

 

Kakkarumba on, ainakin näin uutuuttaan, oikestaan ihan hauskaa. Emän sairastelun jälkeen on entistä arvokkaampi asia, että pennut syövät ja kasvavat. Kakka on vain sivutuote siinä prosessissa, merkki siitä, että kaikki on hyvin. Eikä tuollainen pienen pennun pieni kakka ole mitään verrattuna esimerkiksi lehmien suolituotteen kaliiberiin. Niitä on saanut pyöritellä töissä ja tutustua siihenkin tuotteeseen ihan käsikopelolla.

Tähtivalokki esittelee, miten helppoa kakkiminen on ulkona.

Onkohan mammakoiralla jotain hampaankolossa?

Pitäisi päästä aidan toiselle puolelle!

Luppoarnikki