maanantai 30. toukokuuta 2016

Hurjaa kasvua!

Kiinteä ruoka tekee näköjään tehtävänsä. Pennut ovat pulskistuneet kovasti ja vaakakin näyttää taas uusia ennätyslukemia. Tähtivalokin 1,7 kiloa lukuunottamatta kaikki pennut painovat vaa'an yli kahden kilon. Huh.


Korpikihokki on aina vihannut punnitsemista. Oikea antipainonvartija osoitti taas mielipiteensä painontarkkailusta puremalla vaa'an kuppia.

Korpikihokin vaakainhon ilmenemä



Pienestä keittiöstä ei kohta löydä riittävän suurta kuppia punnitukseen, vaan täytyy ottaa Riikan hyvä konsti syvästä kassista ja matkalaukkuva'asta käyttöön. (Mitä minä tekisinkään ilman näitä kokeneita kasvattajia ympärillä? Jaa, vastaus taitaa olla ilmiselvä: paljon virheitä =D)

Lapinlemmikki. Kuva ei liity tekstiin, mutta on se nätti. 


Tänään käytiin Nellan kanssa "hampaanpoistossa". Eläinlääkärin ohjeen mukaan olin varannut ajan hampaanpoistoon mukavalle AB-klinikalle, kun "hammas on haljennut ja heiluu". Selvisikin, että vain hampaan ulkosyrjästä lohjennut palanen heilui, kun taas muu hammas istuu kuin peruskalliossa. Kuulemma sellainen hammas kannattaa ennemmin juurihoitaa kuin poistaa.

Eipä siinä. Uusi aika juurihoitoa varten erikoislääkärille, kun se nyt on varmasti koiran kannalta paras vaihtoehto. Enpä ole edes ajatellut, että koirille tehdään juurihoitoja. Mutta totta kai eläimille tehtävien toimenpiteiden kirjo laajenee koko ajan.

Illalla meillä kävi taas kivoja lapsivieraita äitinsä kanssa. Pojat eivät ole hirmuisen tottuneita koiriin, mikä on hyvä pentujen kannalta. Ja ponnettomasti purevat pennut olivat ihan hyviä koirakontaktejakin.





Laajensin pentujen käytössä olevaa aluetta terassille saakka. Eikä ollut vaikea arvata, kenen polvisukat sinne ensimmäisinä tepastelivat... Kuvassa näkyvä pyyhe on kulkuaukon peittävän kompostikehikkoaidan päällä, ettei Saana-parka törmää porttiin sisälle tullessaan.

Tähtivalokki johtaa joukkoa kohti uutta tuntematonta

Pennut ovat jo kovin tottuneet liikkumaan mökissä. Ukonkuukunen koetti vähän siivotakin, mutta kuvat siitä jäivät hämäriksi. Siistinä miehenä se kokeili myös, tulivatko pyyhkeet riittävän puhtaiksi.

Ukonkuukunen pyyhetestaajana
Lapinlemmikki teki pesän samaan pyyhekasaan.











2 kommenttia:

  1. Korpikihokki on sielunveljeni!

    Kirjoitat kivasti.

    VastaaPoista
  2. Korpikihokki tietää, että jos itsellä on hyvä olo, niin punnitsemisia ei tarvita :) Kun vain tollo ihminenkin sen ymmärtäisi =D

    VastaaPoista