Isä-Joiku ja astutus

Isä-Joiku -nimitys tulee oikeastaan alunperin Tinttaraisten kennelistä, jossa Saanan isä, Tiggal Joiku-Ropi oli "isä-Joiku", erotuksena mm. "poika-Joikuun". Onpa mukavaa saada koiran sukuun tuo hieno lapinporokoiran nimi.

Joiku on virallisestikin Joiku, mutta koira ilman kennelnimeä ei tietenkään ole millään lailla huonompi kuin "sukunimelliset" koirat. Joikun pennutkin tulevat olemaan ilman kennelnimeä, koska en ole koskaan ajatellut kasvattavani yhtään pentuetta. Olen kyllä suorittanut suurimman mahdollisen opintokokonaisuuden kotieläinjalostuksesta, mutta Kennelliiton kasvattajakurssia en. Uskoin kuitenkin osaavani asiat myös käytännössä, kun ajateltiin antaa Nellalle mahdollisuus tehdä pentuja.

Joikusta minun piti tosin kirjoittaa. Miettiessäni Nellalle suhlasehdokkaita minulla oli aika vähän vaatimuksia. "Päästään ja muualta terve, jämerä uros" oli lyhyesti se, jota etsin. Nellan kasvattaja, Pujottalaisten Minna, oli korvaamaton apu etsimisessä. Hän tuntee koirien suvut ja osasi kertoa, millaisia peikkoja minkäkin uroksen takana on esiintynyt. Todettiin kylläkin, että ei ole tervettä koiraa, on vain tutkimattomia koiria, joita pidetään terveinä. Tärkeimpänä terveysmittarina uroksen taustatiedoissa oli epilepsia, tai siis sen puute, koska Nellan suvussa sitä saattaa olla.

Karin Sundström, Hagassessanin kennelistä ja lappalaiskoirien jalostustoimikunnasta, oli suositellut Joikua. Kuusivuotiaalla uroksella ei ole aikaisempaa pentuetta. Kiinnostuneena otin yhteyttä Joikun omistajaan ja sovimme treffit helmikuun loppuun.

Nella tykkäsi Joikusta jo ensi treffeillä

Eipä minun tarvinnut pitkään tutustua urokseen, kun päätös oli tehty. Joiku on tosi mukavan oloinen koiraskoira. Perheessä on pieniä lapsia, joten koira tulee toimeen myös pikkuihmisten kanssa. Näyttelyssä se ei ole käynyt, mutta eihän lähellekään kaikki sellaista harrasta. Omistajalleen Joiku on ihana pusupoika, jonka kanssa arki toimii. Ei eroahdistusta, ei paukkuarkuutta, ei juurikaan riistaviettiä - monella tapaa helppo koira.

Sovittiin, että käytän Joikun silmäpeilauksessa ja sitten jäädään odottelemaan Nellan kiimaa, jonka piti alkaa joskus huhtikuussa. Aikaa piti olla hyvin terveystarkkeihin ja siihen, että yhdistelmälle haetaan hyväksyntä Lappalaiskoirien jalostustoimikunnalta. Hätäisenä koirana Neppu vaan päätti toisin. Se aloitti kiiman heti tavattuaan Joikun, ja niin Joikun silmät jäivät peilaamatta ennen astutusta, kun  kiimaakin luultiin vielä ensin alkavaksi kohtutulehdukseksi. Eri syiden summana sitten Joiku tuli meille täyttämään tärkeää tehtäväänsä yhden yön varoitusajalla. Kiitos Päiville joustamisesta nopeassa aikataulussa!

Joiku vietti meillä viikonlopun perjantai-illasta sunnuntaiaamuun ja pariskunta jäi nalkkiin lauantai-illan toivottuna asiana, noin 9 - 10 päivää juoksun alkamisesta.

Joiku sopeutui hyvin tyttöjen joukkoon. Joiku oli vierailullaan monella tavalla helppo koira. Sitä sai pitää irti, vaikka toki myönnän, että en olisi uskaltanut laskea vierasta koiraa vapaaksi, jos kiimaista narttua ei olisi ollut houkuttimena pihassa.

Joiku oli vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten keskellä kuin kotonaan, mikä kertoo sen hyvästä kyvystä sopetua uusiin tilanteisiin. Se ei edes häiriintynyt jatkuvasta kameralla osoittelusta, vaikka yhtään hyvää kuvaa en koirasta onnistunut ottamaan. Makkaranpaistoonkin Joiku osallistui kuten muukin perhe.

Naiset edellä vaikka heikoille jäille. Nellan ja Joikun kuherruskuukautta maaliskuussa.

Lappalaiskoirien jalostustoimikunnan suosituskin tuli astutuksen aikohin. Siinä suositeltiin uroksen silmien peilaamista (totta kai!) ja uroksen ja/ tai nartun Pompen-testausta. Nella testataankin lähitulevaisuudessa.
Lisäksi varoitettiin, että riski kilpirauhasen vajaatoimintaan on hieman korkeampi kuin rodussa keskimäärin. Nellalla ei ole ollut sen suhteen ongelmia eikä sen emälläkään, Pennalla.

Astutuksen onnistuminen jännitti hieman, koska harmittavasti työmatkani takia astutusta ei ehditty uusia nalkkiin jäämisen jälkeen. Mahdollisesti liian aikainen astuttaminen kävikin sitten mielessä, kun 28 päivää astutuksesta tehdyssä ultrassa näkyi vain kolme pennunalkua. Toisaalta pieni pentue on nuorelle nartulle ja opettelevalle kasvattajalle helppo, ajattelin. Olisi silti pitänyt muistaa, että kohdun sarvien päät eivät näy ultrassa ja siellä saattaa piilotella alkoita ultran anturin ulottumattomissa. Aivan kuten olikin. Jälkiviisaus on varminta viisautta.