Meijjän poijjat

Meidän pojat pääsevät vähemmistönä ensimmäisenä esittelyyn. Pikku-Joikut ovat kumpikin ihania ja potria poikia, jotka kasvavatkin hyvin.

Järjestyksessä toisena pentuna syntynyt poikanen on luonnollisesti työnimeltään kakkonen. Lunki tyyppi on pennuista se, joka makailee selällään ja ottaa rennosti. Jos ei sitä erottaisi muista pennuista nukkumisasennon perusteella, se olisi juuri sellainen Pentti Perusjätkä -tyyppi, helppo ja huomaamaton.

Kakkonen on tyypillisen merkkivärinen koira, jolla on valkoinen rinta. Perusvärinen perusporokoiranpoikanen. 

Epätyypillinen nukkuma-asento tälle tyypille

Kolmonen on taas oikea Erkki Eläväinen. Jos pitäisi lyödä vetoa siitä, kuka ensimmäisenä kiipeää pentulaatikon laidan yli, laittaisin lanttini likoon tämän pojan puolesta. Tästä hiipposesta voisi siis saada mukavan kaverin harrastuksiin.

Kakkosen tavoin kolmonen on myös merkkivärinen, ja sen oikeassa etutassussa on nilkkasukka. Oikean takajalan keskimmäiset kaksi varvasta ovat myös käväisseet jauhoastiassa.

Kolmonen on tissilläkin jyrä. Se on oppinut pitämään puoliaan ravintokilpailussa. Poika saavutti ensimmäisenä kilon painon voittaen pentueen suurimpana syntyneen viiksikarvan mitalla.  

On ne silmät auki, kun tarkoin katsoo.

Tästäkin peittopesästä pitää päästä pois vaikka uimalla.

Toistaiseksi poseerauskuvat ovat vielä "pentu eestä - pentu makaa" -tyylisiä, koska edelleen koiranpoikaset vasta opettelevat seisomista ja kävelyä. Kännykällä kuvatessa tästä saa vain mustia, epäselviä varjokuvia.

Voin vain kuvitella, että muutaman viikon päästä voi muistella kaipauksella tätä vaihetta, kun pennut ovat vain laatikossa ja emä hoitaa koko kakka- ja pissahärdellin :)