Suurin poika ja pienin tyttö

Tänään pennut ovat sitten valloittaneet maailmasta taas uuden palan: niistä tuli mökinvaltaajia. Ruuan jälkeen poikaset ja tyttöset saavat juosta vapaana kaikilla noin kahdellatoista neliöllä siihen asti että tulee uni.
Riekkumisen jälkeen uni iskeekin kuin metrinen koivuhalko ja pennut lähes tippuvat niille sijoilleen. 

Mietin tässä, että... zzzzz

Ryhmähau

Pesueen pienin tyttö, Tähtivalokki, on ollut viime päivien ylivoimaisesti rohkein seikkailija. Se uskalsi ensimmäisenä kokeilla lautalattian liukkautta ja mennä aivan omia polkujaan. Se ei siis ajattele kuten Nasu (Nalle Puhissa): "On vaikeata olla rohkea, kun on vain Hyvin Pieni Eläin". Tähtivalokki on mieleltään suuri ja itse niin selvästi ihastunut pieniin unieläimiin. 

Tähtivalokki ja unieläin

Nepun kasvattaja kuvaili Nellaa pentuna, että sillä on jalassa camel bootsit omien polkujen kulkemista varten. Ehkä Tähtivalokki on tullut emoonsa, vaikka vaikea sen kenkämerkkiä vielä on tietää. Rohkea pieni eläin se joka tapauksessa on. Ja ihan ylisöpö, kuten kuva kertoo.

Tänään, kun Tähtis oli tutkinut koko tuvan lattian, se löysi mökin vessa-pesuhuone -puolen. Siistinä tyttönä se kävi kakalla viemärin vieressä ja jatkoi senkin puolen tutkimista. Reipas tyttö! 

Ukonkuukunen on myös reipas pentu. Se tutustui tänään aivan uusiin ihmisiin ja näytti pitävän heistä. Oli todella mukava nähdä, miten pentu tunsi olonsa kotoisaksi muidenkin käsittelyssä. 

Ukonkuukunen

Kuukuset leikkivät muristen ja painien, kun pääsivät kahdestaan pois laatikosta.  Siitäkin huomasi, miten paljon pentujen liikkuminen on parantunut viimeisimpien päivien aikana. Toki käveleminen on edelleen horjuvaa, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita on huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. 


Tänään pennut saivat ensimmäistä kertaa syödä samalta tarjottimelta ilman että vahdin niiden yksilöllisiä annoksia. Ne syövät niin hyvin, että ei siinä tarvitse päältä katsella. 

Sen sijaan emäkoiraa minun olisi pitänyt vahtia vähän paremmin: sen mielestä pentujen ruoka on niiiin paljon parempaa kuin sapuska omassa kupissa. Niinpä se onnistui tyhjentämään hyvän määrän pentujen eväistä, ennen kuin tajusin sen olevan kupin eikä pentujen puhdistushommissa. Onneksi oli reilu annos. 

Hyvää se ruoka emollekin tekee. Ehkä pitääkin viikonlopun ajan muussata Nellankin annos vastikkeen kanssa mössöksi :) Olisi ainakin sopivaa ruokaa hammaspotilaalle. Toki se syö purutikkuja ihan mielihyvin, joten Neppunen osaa kyllä purra rikkinäistä hammasta varoen. Jääkaappikylmä ruoka taitaa kuitenkin vihloa hampaaseen, kun huoneenlämpöinen menee huomattavasti paremmin alas. Onneksi enää kaksi päivää hammasremonttiin. Ja hyvä, että pennut syövät nyt halulla kiinteää ruokaa niin emokin voi käydä välillä muutaman tunnin muualla.

Kotoisa kuppi

Tänään pennut saivat uuden unilelun. Edellinen on pesussa, kun joku onnistui kakkimaan suoraan pehmohirven syliin. Kai se osoitti sillä, että hirvi ei ole sen mielestä oikea lapinporokoiran lelu.

Hemmikin tuli tänään viikon työmatkalta jakamaan pentuarkea. Lapinlemmikki pääsi kainaloon testaamaan kotisohvan pehmeyttä.