Ulkoilua ja kiinteää ruokaa

Pennut ovat kohdanneet viimeisen vuorokauden sisällä kaksi aivan uutta asiaa: kiinteän ruuan ja ulkoilman.

Kiinteän ruuan suhteen neuvottiin, että siinä vaiheessa kun pennut osoittavat kiinnostusta emän ruokaa kohtaan, niille voi tarjota jo kiinteää ruokaa. Jos eivät syö, niin odotellaan pari päivää ja tarjotaan uudelleen.

Tämä ohje mielessä annoin Nepulle eilen illalla ruuan pentulaatikkoon, ja siinä oli äkkiä parikin pentusta maistelemassa. Tähtivalokki veti emän kupista pingispallon kokoisen liharetaleen, jota se alkoi innolla maistella. Otin niin ison palasen pentuparalta pois ja annoin pennulle puolikkaan herneen kokoisen palan jauhelihaa. Oli kuin lamppu (tai tähti?) olisi syttynyt sen pään päällä - "tätähän minä olen aina halunnut syödä! Tissittely on niin pikkupentujen hommaa!"

Tähtivalokki kylläisenä

Kaikki muutkin pennut maistelivat pienenpienen palasen jauhelihaa imetystuokion päätteeksi. Tästä se lihansyöjän elämä sitten alkaa! 

Eilisten kokemuksien rohkaisemana teinkin tänään sitten "puuroa" jauhelihasta ja emonmaidon vastikkeesta. Suurin osa pennuista osasi syödä sitä kupista, joskin muutamalla nenä upposi evääseen niin syvälle, ettei syömisestä heti tullut mitään. Pienen harjoittelun jälkeen kaikki kuitenkin onnistuivat syömisessä ihan hyvin.

Kiinteän ruoan tarjoamisajankohdasta annetaan erilaisia ohjeita. Jotkut haluavat odottaa neljän viikon ikään, toiset taas maisteluttavat kiinteää jo pariviikkoisille. Uskoin itse tuota hyvää käytännön ohjetta pentujen kiinnostuksesta emon ruokaan ja se näytti olevan hyvä ajankohta näille. Ikää ehti tulla kaksi ja puoli viikkoa.

Nellan ensi maanantainen hammasoperaatio on kieltämättä yksi kimmoke tarjota kiinteää ruokaa mahdollisimman aikaisin. Uskon lisäksi, että hidas totuttaminen on paras keino tässäkin. Siksi pennut aloittivat puolikaan herneen kokoisella annoksella, saivat tänään puoli teelusikallista lilhavelliä ja huomenna kahdella ruokintakerralla yhteensä ehkä noin teelusikallisen per kuono.

Emä vertailukohtana - on ne jo isoja!

Toinen uusi asia tänään oli ulkoilu. Kaunis päivä, parikymmentä astetta lämmintä ja puolipilvinen keli olivat unelmaolosuhteet ensimmäiseen ulkoiluun. Pennut olivat vajaan kymmenen minuuttia ulkona vanhassa pentulaatikossaan, omalla karva-alustallaan. Olihan sen jännittävää niille, vaikka tuttu alusta rauhoittikin. Viime päivinä ulko-ovikin on ollut päiväsaikaan auki, joten kyllä ne tottuvat koko ajan raikkaampaan ilmaan.

Ulkoilun aikana oli hyvä vaihtaa uudet pissapaperit pentulaatikkoon. Pennuille tehtiin uuteen, isompaan laatikkoon vessa-alue, jota suurin osa pennuista käyttääkin. Tosin näinä lämpiminä päivinä sanomalehti näyttää olevan myös mukavan viileä nukkuma-alusta. Mutta onhan monikäyttöiset toimitilaratkaisut nykyajan toimistoissakin hitti, joten miksipä ei pentulaatikossakin.

Uuden tilan oikea käyttötapa

Monitoimitilaratkaisun toteutus

Tänään tein pentueilmoituksen siihen vaiheeseen, että nimet ja sukupuolet ovat nyt virallisesti ilmoitettu Kennelliittoon. Samalla laitoin muutaman pennun pentuvälitykseen, vaikka ainakin yksi välitykseen ilmoitetuista saanee kodin muuta kautta kuin välityksestä. En vaan vielä tiedä, mihin pentuun valinta kohdistuu. Perheenjäsenen valinta tasaisesta joukosta on vaikeaa, tiedän kokemuksesta!