Saana ei oikein noista pennuista perusta, etenkin kun Nella ilmoittaa hyvin selkeästi, että "pidä kuonosi kaukana näistä!". Halusin tarjota sille omaa aikaa, ja kun koira rakastaa autoilua ja näytelmöintiä, niin yhdistettiin sitten kaksi sen mieliasiaa.
Ajatuksena oli siis vain käväistä näyttelyssä, mutta niinhän meidän piti jäädä vielä isoihin kehiinkin. Saana-muori arvioitiin nimittäin rotunsa parhaaksi, oli luonnollisesti myös rotunsa paras veteraani ja sitten sille annettiin vielä sertikin. Onneksi oli reppu mukana, että kaikki ne ruusukkeet ja pokaalit saatiin tuotua perille.
Saana sai elämänsä toisen sertin nyt 12-vuotiaana; ensimmäisen saadessaan se oli jo kunniakkaassa 10 vuoden iässä. Se ensimmäinen serti tuli Saanan kolmannessa näyttelyssä, joten kovin tiheään niissä ei ole käyty. Kaikkiaan Saana on ollut kahdeksassa näyttelyssä, ja nuo veteraaniluokkaesiintymisen pitkälti siksi, että koira itse tykkää hommasta.
 |
| Ei mulla enää kiinnosta poseerata, kun ei ole yleisöä! |
Kosken näyttelyn isoja kehiä odotellessa kävin hakemassa Paijan tilateurastamolta 30 kiloa hevosjauhelihaa pentujen ja emäkoiran syötäväksi. Samalla otin myös muutaman ison luun, jotka odottavat pakkasessa pienten hampaiden kasvamista.
Ensimmäiset hammaspiikit tuntuvatkin jo pentujen suussa. Kohta voi olla piilopaikoista uupelo, kun pienet piraijat ja krokotiilit alkavat jahdata kaikkea liikkuvaa... No, tuo nyt oli vähän karrikoitu kuva, sillä toki pennuille on jonkinlainen kuri oltava, ettei ihan kaikkea saa purra. Leluja, purutikkuja (kiitos Riikka!) ja luita niillä on järsittävänä, mutta ne neulanterävät hampaat voivat silti tuntua olevan aina ja kaikkialla. Sitä odotellessa :)
P.S. Tautiriskistä näyttelyissä on varoiteltu. Koetin minimoida ikävät tuliaiset normirutiiniin kuuluvan käsienpesun lisäksi sulkemalla näyttelyssä käytetyt kengät ja muut varusteet jätesäkkiin näyttelypaikalla autoon noustessa.Siellä ne ovat vieläkin ja odottavat saunottamista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti